Istuin monet kerrat pääjohtajan huoneessa
hiljaisen päättäväisen Oskar Wilderin kanssa pohtimassa ruuhkien purkamista. Oskarin
selvitellessä rauhallisesti osaston tilannetta Enäjärvi nousi silloin tällöin seisomaan
kädet selän takana ja katseli ikkunasta oopperan pihalle. Wilder epäili, ettei rekisterin
asiakkaille tarkoitettuja ohjeita kannata tehdä ennen lomakeuudistusta. ”Mistä ohjeita
saisi ja kuka ne maksaisi”, hän kysyi solmiotaan oikoen. Ehdotin, että 4 000
postikonttoria voi toimia jakelupisteinä, mutta tähän molemmat miehet suhtautuvat
varauksellisesti, mikä osoittautui myöhemmin ajateltuna aivan oikeaksi. Päätimme
käynnistää ohjeiden valmistelun, vaikkei uusia lomakkeita vielä ollutkaan. Työ nimittäin
vei niin paljon aikaa, että loppuvaiheessa lomakkeet ja ohjeet voitiin sovittaa
yhteen.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti