Lapset ovat luonnostaan eläviä ja myös liikunnallisia leikeissään. Hyvä fysiologinen moottori kantaa pitkään elämässä. Tämä tiedetäään. Tiedetään myös, että monet vanhemmat haluavat lastensa harrastavan urheilulajeja, joissa voi saada jopa kansainvälistä menestystä. Suositaan monien lajien harrastamista oman lajin löytämiseksi. Tähän asti on kaikki hyvin.
Mutta kun 13-vuotias tyttö tai poika harrastaa säbää, futista ja lätkää 20 tuntia viikossa oman lajinsa löytämiseksi, ollaan ylitetty fyysisen rasituksen sietoraja. Sama tapahtuu 12-vuotiaan lopetettua futiksen, koska kuusi kertaa viikosssa kolme tuntia kerralla vie ajan tavata kavereita.
Yllä todettu olisi vielä joten kuten siedettävää, jos lapsella olisi sanan sijaa harrastuksissaan. Mutta silloin kun vanhemmat itse haluavat pakolla tällaista rääkkiä lapsilleen, on harkintakyky pettänyt. Eivät lapset harrasta vanhempiaan, vaan itseään varten.
Tämä on moneen kertaan jauhettu aihe palavereissa. Mikä siinä kuitenkin on, kun harkintakyky pettää oman lapsen kohdalla, mutta naapurin lapsen harrastuksiin riittää ulkopuolista harkintaa yllin kyllin?
Mutta kun 13-vuotias tyttö tai poika harrastaa säbää, futista ja lätkää 20 tuntia viikossa oman lajinsa löytämiseksi, ollaan ylitetty fyysisen rasituksen sietoraja. Sama tapahtuu 12-vuotiaan lopetettua futiksen, koska kuusi kertaa viikosssa kolme tuntia kerralla vie ajan tavata kavereita.
Yllä todettu olisi vielä joten kuten siedettävää, jos lapsella olisi sanan sijaa harrastuksissaan. Mutta silloin kun vanhemmat itse haluavat pakolla tällaista rääkkiä lapsilleen, on harkintakyky pettänyt. Eivät lapset harrasta vanhempiaan, vaan itseään varten.
Tämä on moneen kertaan jauhettu aihe palavereissa. Mikä siinä kuitenkin on, kun harkintakyky pettää oman lapsen kohdalla, mutta naapurin lapsen harrastuksiin riittää ulkopuolista harkintaa yllin kyllin?
Kommentit
Lähetä kommentti