Sivut

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

861. Atk:n hajannus jatkuu



Liikenneministeriön kansliapäällikön vetämissä tietohallinnon ohjausryhmän kokouksissa Mikko toi reippaasti ilmi mielipiteensä. Mikon esiintymistä julkisen ja yksityissektorin seminaareissa sain myönteistä palautetta. Sen sijaan osastolla Mikon rempseä esiintyminen herätti ristiriitaisia tunteita. Mikon suosiota osastolla ei kohottanut hänen naureskelunsa kansalaisen käsikirja -tyyppisille hankkeille. Hänen pyrkimystään luoda osastosta valtiokonsernin strateginen tietohallintokeskus vastustettiin laidasta laitaan. Ajatus ei sopinut sisäministeriön ja liikenneministeriön kaavailuihin eikä osastokaan iloinnut ideasta. Pikkuhiljaa pöydälleni tuli tietoja ja suullisesti esitettiin, ettei Mikko noudattanut sopimusta, vaan teki töitä virka-aikana oman yrityksensä lukuun. Keskustellessani Mikon kanssa asiasta jotain pieniä rikkomuksia saattoi olla, mutta ne olivat korjattavissa. Hallintopäällikkö ajoi kuitenkin sitkeästi syytöksiä eteenpäin ja väitti, että asialla olisi johdon tuki jossain päin ministeriötä. Ihmettelin, että taas samanlainen näkymätön ja äänetön käsi verhon takaa ohjaa tapahtumia samoin kuin henkilön erottamisepisodissa. Loppujen lopuksi Mikko koki helpotusta sopiessamme yhteisymmärryksessä työsuhteen päättymisestä, ja hän saattoi näin painaa täydellä töitä omassa yrityksessään.

860. Puhtia valtion tietohallintoon



Vaikka työmatkani piteni, sen korvaukseksi pääsin kätevästi Mechelininkatua, Koffin puiston kulman ohi, tunnelin läpi työpaikkani autotalliin. Sateisena päivänä pysäköidessäni autoni sinne mittailin silmämääräisesti ajo-oven korkeutta ja arvioin puolileikilläni, miten siitä mahtuisi sisään iso Amerikan tila-auto. Olin tavannut sattumalta Mikael Roosin, joka oli ollut minulla atk-konsulttina Patentti- ja rekisterihallituksessa. Olin ollut Mikkoon tyytyväinen siinä laajuudessa kuin konsulttiin voi yleensäkin olla. Erityisesti miellytti Mikon osallistuva kehittämisote, jossa atk-järjestelmän käyttäjät pantiin työhön. Mikko oli puoliksi leikillään sanonut, että jos järjestän hänelle autopaikan, hän tulee töihin osastolle. Ryhtyessäni selvittämään Mikon palkkaamista tietohallintojohtajaksi ylipääsemättömäksi ongelmaksi muodostui hänen omistamansa ja johtamansa saman alan yritys. Pitkän painimisen jälkeen palkkaosaston ja hallintopäällikkön kanssa sovittiin, että Mikko voi toimia yhden päivän viikossa yrityksensä lukuun ja muun ajan tietohallintojohtajana. Käytävillä näin joidenkin atk-ihmisten hymyilevän vinosti, mutta uskoin Mikon asiantuntemuksen ja uusien tuulien saavan ilmeet kirkastumaan.

maanantai 28. huhtikuuta 2014

859. Valtion atk karussa



Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta JUHTA toimi sisäministeriöjohtoisesti ja tuotti strategioita kuntakentän tietohallinnosta. Vaikka kuuluin Kivelän kanssa liikenneministeriön tietohallinnon johtoryhmään, se painotti liikaa yleisiä tietohallintokysymyksiä tekosyynä toimialaansa kuuluvat tietoverkkostrategiat. Hallinnonkehittämisosastolla suunniteltiin tietoyhteiskuntaa ja tietojärjestelmien rajapintojen standardoimista. Näiden kolmen ministeriön kesken vallitsi jossain määrin kilpailua, kuka sai äänensä parhaiten esille. Kun jokaisella ministeriöllä oli omat tietohallintostrategiansa ja toisten ministeriöiden tietojärjestelmiin yhteen sopimattomat sovellutuksensa, hajaannus oli suuri.
Tämä oli seurausta siitä, kun kehys- ja tulosohjauksessa delegoitiin asioita virastojen ratkaistaviksi. Siinä samalla menivät myös tietojärjestelmäkysymykset ja laiteasiat ministeriöistä virastojen ratkaistaviksi. Lopputuloksena oli suuri määrä yhteensopimattomia sovellutuksia, mikä vaati koordinaatiota, erilaisia johtoelimiä ja standardeja. Hajaannusta ei olisi tapahtunut, jos hallinnon kehittämisosaston atk-toimiston lupamenettely virastojen laitehankinnoissa olisi säilytetty.
Osastolla tilannetta ei parantanut sekään, että vaikka atk-asioita hoitavia henkilöitä oli riittävästi, heidän tietonsa olivat epäkurantteja ja ristiriitaisia ja henkilösuhteet

858. Omituiset juhlat



En joutanut taulukysymystä enempää miettimään. Kalenteriini ei jäänyt aikaa osastoon perehtymiseen, sillä asiat ja päätösesitykset tulivat pöydälleni jatkuvan virtana. Alituisen jonon seisoessa ovellani epäilin kaimani laiminlyöneen osastoaan, mikä myöhemmin osoittautui vääräksi luuloksi. Jo ensimmäisellä viikolla hallintopäällikkö ihmetyksekseni esitti juhlien järjestämistä jollekin idänmaan tohtorille. Asia näytti olevan jo lyöty lukkoon ja juhlien järjestäminen oli hyvällä mallilla. Tyhmyyksissäni suostuin. Juhliin saapuivat myös tohtorin vaimo ja muuta sukukuntaa ruokineen ja esityksineen. Minua oli pyydetty pitämään puhe, minkä tein tietämättä, kenelle puhuin ja miksi. Valokuvia otettiin runsaasti. En viitsinyt jälkeenpäin udella, mistä oli kyse.
Tietojenkäsittelyasiat olivat osastoilla epämääräisessä ja neuvottomassa tilassa. Erilaiset ryhmäkunnat kävivät luonani esittelemässä oppejaan ja näkemyksiään ja pyytämässä rahaa kuka minnekin. Tämä ei ollut virkamiesten vika, sillä he olivat ahkeria parhaansa tekeviä asiantuntijoita, mutta heidän puheensa ja muistionsa osoittivat jonkin suuren tekijän olevan vialla koko julkissektorin tietohallinnossa.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

857. Ateneumin kadonnut taulu



Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä.
Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani jo päivä ennen muuttoani sinne, juuri siitä samaisesta naulasta. Taulu oli Ateneumista lainassa. Se oli numeroitu eikä sitä löytynyt, vaikka sitä etsittiin raivoisasti ympäri osastoa.

643. Selvitys KKO:n sähköposteista eduskunnalle



Punamullan aikaan oikeuslaitoksen korkeimman tuomarikunnan nimitykset saivat osittain vasemmistolaisleimaa. Esimerkiksi KKO:n presidentti Olavi Heinosta pidettiin vasemmistolaisena. Pauliine Koskeloa luonnehdittiin maltilliseksi vasemmistolaiseksi.

Hänen aikaiset KKO:n eräät huomiota herättäneet ratkaisut sitä vastoin eivät suosineet vasemmistoa. Parkkivalvonta ratkesi kirkkaasti yritysmaaliman voittoon kiistan alaisen kylttisopimuksen avulla, vastoin perustuslakivaliokunnan kantaa. Kaksoisrangaistuksen poistaminen eräistä veronkiertojutuista suosi rahakkaita.

Nykyisen KKO:n presidentin Pauliine Koskelon nimitys herätti aikoinaan myös ihmetystä. Hän ohitti pätevimpiä tarjolla olleita ja hänen tutkinto oli vain kanditasoa.

Niin tai näin. Kansalaisia kuitenkin vaivaat eräät KKO:n ratkaisut. KKO:n perustuslakivaliokunnan välillä on myös vastakkaisia käsityksiä eräissä kansalaisia laajasti koskettavissa kysymyksissä. Näiden lisäksi eduskunnan apulaisoikeusasiamies on paheksunut KKO:n presidentin sähköposteja eduskunnalle.

Kaikki voi olla laillista ja hyvän hallinnon mukaista. Kansalaisten oikeusturvan kannalta herää kuitenkin kysymys, miltä näyttää ulospäin eduskunnan riippumattomuus KKO:sta, kun KKO:n lähettää sähköposteja valikoidusti  eduskunnan jäsenille.

Korkeimmat hallinnon laillisuusvalvojat voisivat selvittää asiaa ja antaa tulokset julkisuuteen, ettei kansalisille jää epäselvyyttä lainsäädäntövallan riippumattomuudesta.

856. Ensimmäinen työpäivä VM:n hallinnonkehittämisosastolla





Ennen joulua 1991 kävin patentti- ja rekisterihallituksessa Enäjäven luona allekirjoittamassa konsulttisopimuksen viraston eri hallintomallien selvittämisestä. Tekisin työn lomallani yksityishenkilönä. Päädyin esittämään kolmea eri mallia: nettobudjetoitu virastoa, liikelaitosta ja liikelaitosta, josta viranomaistehtävät olivat eriytetty omaan yksikköönsä. Mikään näistä ei johtanut jatkokäsittelyyn saatikka päätöksiin.
Uusi työpaikkani valtionvarainministeriössä sijaitsi niin sanotussa Veikkauksen talossa Albertinkadulla. Tittelini oli virastovaltuutettu. Osaston henkilökunta oli minulle suurelta osin tuttua jo entiseltään. Alkupäivät menivät näennäisen helposti ja sujuvasti rutiiniasioita hoidellessa. Koko henkilökunnalle järjestetyssä tilaisuudessa Pekka Ojala selosti ryhtymistään hallituksen määräyksestä keskushallinnon uudistamisen selvitysmieheksi ja minun toimimista hänen viransijaisenaan. Kyse oli hallitusta rakennemuutoksesta, jonka Harri Holkerin hallitus oli aloittanut ja jota Esko Aho jatkoi. Vaikken ollut minkään puolueen jäsen, epäilin sisimmässäni hankkeen olevan osa pitkään jatkunutta keskusvirastojen demarivallan vähentämiseen tähtäävää toimintaa. Tällaista en sanonut ääneen, vaan käytin lempeän puheenvuoron kaimani jälkeen sanoen ottavani nöyrällä mielin vastaan ylijohtajan tehtävät ja yhteistyöllä vietävän asioita eteenpäin.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

855. Tyly työhaastattelu



Kivelä oli jo vihjaillutkin virkaannimitysasiasta, ja se varmistui Ilkka Kanervan kutsuessa minut ministeriöönsä Etelä-Esplanadille. Kyseessä oli valtiovarainministeriön hallinnon kehittämisosaston ylijohtajan viran täyttäminen, aluksi viransijaisena. Päätösvalta siitä kuului Kanervalle. Ministerin sihteeri kävi välillä sanomassa huolestuneen näköisenä ministerin olevan jäljessä aikataulustaan ja viivästys venyisi puoleen tuntiin. Aula oli suuri ja television katselijoille tuttu tiedotustila. En viitsinyt mennä katselemaan koko seinän peittävistä suurista ikkunoista Esplanadin iltapäivämenoa, vaan istuin vakaasti sohvalla. Tiesin etukäteen Kanervan ajavan virkaan Paula Kokkosta, mutta Kivelä ja kehittämisosaston vakinainen johto vastustivat. Kanerva oli synkällä päällä istuttaen minut suuren pöytäänsä itseään vastapäätä. Aluksi hän oli vaiti pitkän tovin ja tarkkaili minua. ”Olen kuullut, että sinä jyräät asioita läpi”, hän virkkoi yksikantaan molemmat kädet nyrkissä kiiltävällä pöydällä. Yritin vastata jotain järkevää, mutta keskustelu tyrehtyi Kanervan toteamukseen, että hän tekisi päätöksen Kivelän esityksen perusteella.

854. Julkinen talous on kokonaisuus



Virastomestarin suljettua ovet Mauri Pekkarinen, Ilkka Kanerva, Hannele Pokka, Toimi Kankaanniemi ja Elisabeth Rehn olivat jo menneet luentosaliin. Sirpa Pietikäinen tuli kiireisenä runsaasti myöhässä. Kun kärsimättömän odotteluni jälkeen oma esitysvuoroni tuli, seminaarin virallinen päätymisaika oli jo mennyt umpeen ja kuulijat olivat jo lähtötunnelmissa. Minulla oli iso kalvonippu mukanani ja sitten havaitsin, ettei piirtoheitintä ollut viritetty pöydän päähän, jolloin Kanerva kiirehti ystävällisesti virnistäen asettamaan sitä paikoilleen. Pöydän päässä oli niukasti tilaa mapilleni sekä tomeralle ja asioihin hyvin perehtyvälle Pekkariselle, joka joutui istumaan lähes kiinni piirtoheittimessä. Korostin ministeriöiden roolia siinä, miten tulosjohtaminen onnistuu jokaisella hallinnonalalla. Pokka istui kauimmaisessa pöydässä ja katseli ikkunasta jotain mielenkiintoista pimeään iltaan. Sitä en ihmetellyt lainkaan, sillä oma esitysvireyteni oli varsin laimea pitkän odottelun jäljiltä. Kehysbudjetoinnista en puhunut mitään, sillä oletin ministereiden tietävän siitä tarpeeksi. Sen sijaan sanoin, vähän varomattomastikin, ministereiden olevan hyviä johtajia, vaikka olivat poliittisia toimijoita. Ei siitä kukaan näyttänyt silloin loukkaantuneen, mutta myöhemmin minulle vinoiltiin tästä lausunnosta. Sisäministeriön lanseeraama hokema, että julkinen talous on kokonaisuus, sai sen sijaan päät nyökkäilemään.

853. "Flyygeliä et saa soittaa!”


Olin oikeusministeriön aikanani käynyt Königstegissä, mutta silloin oli pimeä ja tie mutkainen enkä päässyt selvyyteen, missä kartano sijaitsi. Nyt lähdin toista kertaa kartanoon. Taksini kaartaessa rohisevan kierroksen lipputangon ympäri sisääntulon eteen näin soihtujen valaisemat korkeat kiviportaat ja jykevät ulko-ovet. Noustessani leveitä rappuja sisään liekit loivat talon seinään jatkuvasti muotoaan muuttavia kuvia kuin enteeksi hallinnon monimutkaisuudesta.
Huomasin tulleeni paikalle ensimmäisen joukossa. Mieltäni rohkaisi Elisabeth Rehnin rehellinen ystävällisyys hänen tullessa kättelemään ja sanomaan muutaman ystävällisen sanan. Sirpa Kekkonen opasti, miten tulisi toimia. Minut kutsuttaisiin puhumaan, kun aika koittasi, ja sitä odotellessa saisin istua suuressa salissa ja katsella tauluja. ”Flyygeliä et saa soittaa”, lisäsi Sirpa pilke silmäkulmassaan vilkaisten salin perällä olevaan soittokoneeseen.

perjantai 25. huhtikuuta 2014

852. Ilta Königstegissä



Iltaisin koetin päästä irti päivän kiireistä ja mieliä liikuttavista ajatuksista kävelemällä Vapaalan ympäri. Usein kävin viereisessä kirjastossa, vaikken aina lainannutkaan mitään. Sen ilmapiiri oli miellyttävä ja rentouttava. Katselin muistelmahyllykköä etsien uutuuksia, joita kuitenkin sivukirjastosta harvoin löytyi. Löysin hyllyköstä Saabin korjauskäsikirjan, mutta siinä ei puhuttu ruostevioista mitään. Saabin remontti ei osoittautunutkaan järkeväksi, sillä ruoste söi peltejä kuin rutto kuolevaa.
Marjatta Kajan oli maaherrojen seminaarissa pyytänyt minua pitämään puheenvuoron hallinnon kehittämisen ministerivaliokunnassa Halkessa, ja se toteutui, kun valiokunnan sihteeri Sirpa Kekkonen otti yhteyttä. Halke-seminaari pidettäisiin Königstegin kartanossa Vantaalla. Sirpalla ei ollut selvää mielipidettä, mitä minulta odotettiin ja mitä pitäisi puhua. Kun asiaan ei tullut selvyyttä, sanoin puhuvani samat asiat kuin maaheroille, mihin Sirpa vain kohautteli olkapäitään ja vaaleaa tukkaansa sanoen hilpeästi olevansa tietämätön puheeni sisällöstä maaherroille.

642. Mitä jos Urpilainen häviää

Kysymystä on pohdittu viime päivät. Jutan tupa vetää, väitetään. Hän itse piti voittoaan varmana eilen Enbuske-illassa, mutta tokaisi lopuksi, että elämä jatkuu vaalien jälkeen.

Se oli hyvä tokaisu. Pidämme itsestään selvyytenä, että  demokratiamme jatkuu niille tarkoitetuissa uomissa käyköön missä tahansa vaaleissa miten tahansa. Tämä on kovan luokan takuu.

Se on luottamusta yhteiskuntaan. Vaikka välillä moitimme politiikkoja ja virkamiehiä milloin mistäkin ja yleensä syystä, meillä on kuitenkin turvallista olla ja yhteiskunta pelaa. Tuoreen tutkimuksen mukaan meidän lapsemme ja nuorisomme voivat pääpiirteittäin hyvin.

On melkoinen ihme, kun meillä ei ole noustu barrikadeille, vaikka vuorotellen kukin eturyhmä väittää kaiken olevan pielessä.  Me siedämme ministereiden sata päistä avustajakuntaa, välillä siitä nalkuttaen. Me siedämme ammattiyhdistykset ja teollisuuspamput ja näiden tahojen verottomat jäsenmaksut. Me siedämme toisiamme bussissa sanattomina istuen, maan tapa.

Takaisin Juttaan. Voisiko Jutta saada vertoapua Metsä Groupin ja Stora Enson jätti-investoinneista? Jos Rinne voittaa yhteiskuntaa ja vähän kaikki muukin jatkuvat entisellään, ministeriöt ja virastot. Tasaisuus on valttia tässäkin.

641. Suhtautuminen ydinvoimaan

Urpilainen kuulutti pari päivää sitten puheenjohtajien haastattelussa EU:lle teollisuuspoliittista ohjelmaa. Tämän hän varmaan itsekin tietää olevan vain kannattajilleen suunnattu mielikuva vailla mitään käytännön mahdollisuuksia.

Jo sukupovi sitten on ymmärretty, kuinka ahneesti globalisaatio määrittää markkinat päivästä päivään. Tällöin ohjelmat ovat yhtä tyhjän kanssa.

EU:lle on avain riittävästi tekemistä, jos se pystyy luomaan joten kuten siedettäviä edellytyksiä yritystoiminnalle. Lupa- ja sääntelyviidakko näyttää vain  tukahduttavan yritystoimintaa, esimerkiksi rikkidirektiivi. Päästökauppa on lähes täydellisesti epäonnistunut. Se on aiheuttanut vain kilpailukyvyn laskua.

Riitainen ja epätasainen EU ei  saa aikaan edes raameja energiansa turvaamiseksi. Kansalliset edut jyräävät. Saksan on pakko linjata uudelleen energian turvaamisensa, sanoin Englannin ja Tanskan. Suomi on epäselvässä tilanteessa.  NL:n entiset läntiset  satelliittivaltiot roikkuvat energiassaan hirressä Venäjään.

Tässä tilanteessa EU-maiden on arvioita uudelleen suhtautumisensa ydinvoimaan. Muuta ei jää jäljelle kuin atomivoimalat, kun katsotaan  riskit ja puuhasteluenergia karsitaan pois.

851. Pakollista työnohjausta



Myöhään syksyllä 1991, kun Munkkinimen rantoja petti jo lumi, kaksi vaaleaa, tyylikkäästi pukeutunutta rouvaa tuli kohteliaasti mutta päättäväisesti huoneeseeni. En ymmärtänyt aluksi lainkaan, mitä he puhuivat. Keskustelun mennessä vielä epäselvään suuntaan pyysin rouvia kahville kauniisti kalustettuun kehittämiskeskuksen ravintolaan. Pitkän kiertelyn jälkeen he lopulta melko suorasukaisesti kertoivat tarjoavansa työnohjausta. Hämmennettyäni kahvia tarpeeksi tivasin kohteliaasti, mistä tarkasti ottaen oli kyse. He olivat valmiit pitämään koko Tupa-ryhmälle seminaarin itsensä kehittämisestä ja ryhmädynamiikasta. Kuultuani hinnan ja todistaessani, että meillä oli jo pidetty sellainen seminaari Lauri Salosen johdolla, he hymyilivät hajamielisesti, mutta kaivelivat jo päättäväisesti kalentereitaan aikatauluista sopimiseksi. Kieltäydyin jo jyrkkään sävyyn, mutta he kohensivat vain ryhtiään ja sanoivat Kivelän tietävän asiasta.
En viitsinyt jälkeenpäin kysyä, kenen suosituksesta Melkinen & Visti kommandiittiyhtiön edustajat tulivat luokseni. Joka tapauksessa työnohjaus järjestettiin monijaksoisena seminaarina, johon porukka osoitti vaihtelevaa kiinnostusta. Jokainen tupalainen sai arvion itsestään. Jäimme kutakuinkin epävarmoiksi, mitä tarkoitusta varten työnohjaus pidettiin ja arviot annettiin.

torstai 24. huhtikuuta 2014

850. Eduskunnan oikeusasiamiehen toimiston kuultavana



Eräänä elokuun päivänä kellon ollessa jo yli kuudentoista lähes pelästyin, kun eduskunnan oikeusasiamiehen toimistosta soitettiin. Ystävällinen naisääni esitteli itsensä. Yleisen sanan vaihdon jälkeen hän kysyi, tulisinko pitämään heidän toimistoonsa esityksen johtamisesta. Ollessani hetken vaiti hän nopeasti täsmensi, että tilaisuus olisi tarkoitettu koko henkilökunnalle. Kun ilmeni, että hän tarkoitti reilun tunnin esitystä, palaset loksahtivat paikoilleen. Käsitin kyseessä olevan jonkinlaisen herätetilaisuuden. Ei siis nyansseja. En saanut selville, kuka esitystä oli toivonut, mutta ei se tässä tapauksessa häirinnyt, koska tilaisuus oli lyhyt ja kertaluoteinen.
Mennessäni pienehköön kokoushuoneeseen huomasin, että se oli ääriään myöten täynnä. Osallistujat olivat enimmäkseen naisia. Selostettuni taas kerran hyvän johtamisen periaatteita, tavoitteiden merkitystä, esimiehen ja alaisen välisiä keskusteluja syntyi melko vilkas mielipiteiden vaihto. Kiinnostusta herätti myös Patentti- ja rekisterihallituksen ruuhkan purkamiskokemukset. Uutta toimeksiantoa en saanut enkä edes odottanut.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

849. VM:n osastojen tulostavoitteet



Kauppatorille puhalsi talven ilkeä tuuli saaden kojujen seinät lepattamaan, kun kävelin sieltä salkku kädessä rahoitusjohtaja Kari Narsin huoneeseen. Hän ojensi ensi töikseen luettavakseni laatimansa muistion rahoitushuoltostrategiasta. Se oli tärkeä paperi, jolla avulla oli mahdollista tasapainottaa valtion budjettia ulkopuolisista rahoituslähteistä, tarkastella ja sopia, mitkä olivat rahoitusmarkkinayksikön, budjettiosaston ja valtiokonttorin roolit rahoitushuollossa. Palkkaosastolla, virallisesti työmarkkinalaitoksella, oltiin innostuneita, mutta Teuvo Metsäpelto ja Marja Paavilainen näyttivät haluavan tulosaluejaolla vahvistaa omia asemiaan, mikä tämän tyyppisissä uudistuksissa oli aivan luonnollista, sillä konsultin tehtävänä oli etsiä tasapainoiset ratkaisut. Osastoa pohditutti, mikä olisi pätevä palkkaneuvottelujen tulosmittari. Osastopäällikkö Sakari Kajander oli kiinnostunut mutta kiireinen. Hän totesi, että sopimustoiminta oli kokonaisuus ja siksi sen täytyi olla samassa tulosyksikössä. Budjettiosasto oli haluton tulemaan mukaan, ja lisämurhetta aiheutti sen seminaarissa tapahtunut tekninen kömmähdys, kun ryhmähuoneita ei ollut. Pikkujuttu suututti osastolaisia. Kivelä oli kertonut, että seminaarin jälkeen osastolla oli vallinnut sekavat tunnelmat. Konsulttien piti ottaa voimakkaampi ote kehittämiseen. Narsin toimisto oli ainoa, joka vimmatusti etsi tulostavoitteita ja tulosmittareita. Jopa Narsin sihteeri oli valjastettu kokopäivätoimisesti niiden metsästämiseen. Kansantalousosaston Immo Pohjola oli ottanut tosissaan osaston tulosjohtamisen kirjoittamalla heti ensimmäisen kokoukseen napakan ja selväsanaisen muiston, mitä talouspolitiikka oli tulosalueena. Jani Kivelä oli laatinut kunnianhimoisen raportin ministeriön ympäristön suurmuuttujista ja skenaarioista.

640. Metsä Groupin päätös on kuin suoraan oppikirjasta

On kotimaista raaka-ainetta, osaamista, työvoimaa ja kansainvälistä kysyntää. Tehdas pystyy valmistamaan korkeatasoista sellua ja biotuotteita, joiden tulevaisuuden jalostusarvo voi kohta huomattavaksi.

Eikö kemian- ja nanoteknologian alalta löydy vastaavan mittaluokan tuoteperhettä? Sillä voisi olla saman typpinen asiakassegmentti kuin Äänekoskelle perustetavalla supersellutehtaalla. Tässä on turha haikailla Kemiran vaan higt-tech perään.

Jos tällainen konseptin hahmottaminen ei kuulu kauppa- ja teollisuusministeriölle, Sitra voisi olla aktiivien. Luonnollisesti konseptin löytymien edellyttää lähes valmiita tuotteita. Kyse voisi olla rahoituksen löytymisestä ja riskinottamisesta.

848. Valtiovarainministeriön tulostavoitteet



Pakkanen alkoi kiristyä ja liikenneruuhka oli pahimmillaan taksin viedessä minut ministeriön luentosaliin osastojen yhteiseen iltatilaisuuteen. Kukin osasto esitteli kotiläksyksi saamansa pohjapaperin seuraavan vuoden tulostavoitteista. Keskustelun jälkeen valtiosihteeri Eino Keinänen ja minä kommentoimme niitä. Tilaisuus oli hyvin tiivishenkinen ja lupauksia antava tulevalle kehittämissavotalle. Joukosta erottuivat Anne Brunilan täsmälliset puheenvuorot ja Pekka Ojalan visiot ministeriön roolista. Esitin ministeriön rooleiksi: hallinnonalansa johtaja, resurssineuvottelija, nopeatempoinen asiantuntija, työmarkkinaneuvottelija, tutkiva asiantuntija ja kehittäjä, joka sai kannatusta, mutta unohdettiin myöhemmin. Vuoden 1991 tammikuussa ilmestyneessä ministeriön sisäisen tiedotuslehden Tiukkalinjan etusivulla oli myöhemmin juttu seminaarista.

639. Stubbin valinta puheenjohtajaksi on riski

On valitettavaa, että Petteri Orpo ei asetu ehdokkaaksi kokoomuksen puheenjohtajakilpaan. Vapaavuori lähtee, ja sanojensa mukaan on korkeassa tavoitetilassa, mitä tämä sitten merkitseekin. Virkkusesta toiset tykkää, toiset ei. Stubbista tykkää koko twitterkansa. Hän harkitsee.

Twitterkansan aikeet ovat tunnetusti arvaamattomat ja todelliset teot vähäisiä. Sen tietää tutkijat.

Stubbilla on tohtorin tutkinto. Se on perinteisesti vienyt pitkälle Suomen politiikassa. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että Vapaavuoren varastuomarin titteli painaa vaakakupissa enempi kuin tohtorin väitös.

Puolueen vanhempi siipi ja sen keskusta saatavat kammeta Stubbin sivuun. Etenkin puolueen vaikutusvaltaiselle oikeistolle Stubbin valinta saattaa olla riski.

Niinpä puolueen puheenjohtajaksi valittanee varatuomari Vapaavuori.

638. Yksityisille parkkipirkoille punainen virkapuku

Alalla rehottaa yksityisten perintäyhtiöiden vallankäyttö. Tilanne on päässyt muodostumaan sekavaksi ja jopa pilanteon kohteeksi Korkeimman oikeuden ja perustuslakivaliokunnan erimielisyyden takia. Edellinen sallii virhemaksun perimisen ja jälkimmäinen ei. Tämä ei ole oikeusjärjestelmällemme kunniaksi.

Nyt vielä ehtisi joku aktiivien kansaedustajaryhmä viedä läpi uuden lain pysäköintivirhemaksun perinnästä.

Yksityisen perinnän puolustajat vetoavat sopimukseen, joka syntyi, kun kuljettaja ajaa pysäköinnin ehdot sisältävän kylin ohi. Vastustajat kiistävät tämän, koska tekstiä ei välttämättä ehdi lukea käytettävissä olevassa ajassa läpi. Asiaan liittyy monta muutakin kiistanaalista kohtaa, onko ajaja ollut oikeustoimikelpoinen, jne

Sopimuksen syntyminen tällä tavalla heijastelee omaisuussuojan vahvaa historiallista asemaa maassamme. Usein on ollut niin, että sen rikkomisesta saa suuremman rangaistuksen kuin pahoinpitelystä. Se on ollut oikeiston intressinä.

Vilauttaminen kyltissä sopimusrikemaksua voi johtaa arvaamattomiin seurauksiin. Voiko maanomistaja asettaa niityilleen, pelloilleen, metsäänsä ja metsäteilleen kyltit, joiden perusteella vävypoika perii pysäköinnin virhemaksun.

Kaupungit voisivat halutessa tehdä asialle jo nyt jotakin. Kaupungit voisivat järjestyssäännöissään vaatia virhemaksuaja jakavilta katukuvasta erottuvaa punaista virkapukua.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

847. Konsultiksi valtiovarainministeriöön



Hauhon tunnelmat karisivat maanantaiaamuna alivaltiosihteeri Juhani Kivelän kutsuessa minut luokseen. Odotustilan seinän valtionvarainministerien valokuvista Pekkala tuijotti minua tiukimmin. Kivelä oli huolissaan Perttusen aluehallinnon uudelleenjärjestelyistä eikä pitänyt maan jakamisesta seitsemääntoista maakuntaan eikä Kilven halusta ottaa haltuunsa valtion paikallishallinto. Olin lähinnä kuunteluoppilas Kivelän vedellessä kaapistonsa liukuovia auki papereidensa esittelemiseksi. Palaverin lopuksi hän kertoi olevansa tyytyväinen Tupa-ryhmän toimintaan ja vihjaisi samalla ministeriön tarvitsevan tulosjohtamisen kohentamista. Työhön tarvittava konsultti oli jo tiedossa. Hän lupasi palata asiaan lähipäivinä. Taivas on kolkko astellessani valtioneuvostosta Helsingin tuomiokirkon ohi raitiovaunupysäkille.
Aloittaessani valtiovarainministeriön konsulttina esitöikseni kävin osastopäälliköiden luona juttelemassa kehysohjauksesta ja tulosjohtamisesta. He näyttivät innostuneilta ja halukkailta muutoksiin. Totesimme ministeriön perinteisen jaon talouspolitiikkaan ja resurssihallintoon pätevän edelleenkin ja tulevan kehittelytyön ongelmien olevan osastojen tulosaluejaossa ja tulostavoitteissa. Sovittiin, että osastot laativat pohjapaperit näistä asioista. Ne käsiteltäisiin myöhemmin osastojen yhteisessä seminaarissa.

846. Kortilla päähän ahdistusta



Ennen lumen tuloa tuttu korttiporukka kokoontui Hauholle venettä nostamaan ja sienestämään. Metsä oli raikas tuoksuen sammaleelle ja mädäntyville lehdille. Pidimme koko ajan kiintopisteenä lähellä kulkevaa maantietä ja sen puhelinpylväitä välttääksemme eksymisen. Olin kerran eksynyt, ja se riitti. Salovaaran Seppo oli erityisen innostunut sienistä, ja me muut annoimme saaliimme Sepon vaimon Jatan piirakoiden täytteiksi. 1990-luvun laman pärskeet löivät Hauhon korttipöytään saakka Sepon kertoessa illalla kiihkotta, kuinka tilifirman asiakkaat olivat loppuneet kuin seinään ja hän oli joutunut napit vastakkain pankkinsa kanssa. Onneksi firma oli säilynyt. Ahngerin Pentille Sepon tarina oli tuttu SKOP:n mentyä nurin ja Pentin päätyessä Espooseen Samlinkin talousjohtajaksi.

845. Johtamista yliopistomaailmaan



Sisimmässäni tuntui sillä hetkellä kuin Aristoteles olisi seissyt edessäni tutkimassa henkilöllisyyttäni. Lehto kysyi, voidaanko hallintouudistus ja talousuudistus viedä läpi yhtä aikaa. Vala epäili uudistusten tiedepoliittisia vaikutuksia. Niiniluoto pelkäsi dogmaattisuutta. Raimo Väyrynen vain hymyili salaperäisesti. Keskustelun jälkeen puheenjohtaja sanoi lakonisesti vailla mielenliikutusta, että asiaa lykätään, ja Esko ryhtyi taluttamaan meitä ulos. Olin jälkeenpäin omituisen kiihtymyksen vallassa monta tuntia. Seuraavana päivänä Esko soitti ja sanoi konsistorin ottaneen samassa kokouksessa asian uudelleen esille ja hyväksyneen sen. Lykkäys oli vain tekninen keino saada harkinta-aikaa ilman konsulttien läsnäoloa.
Tästä ei mennyt kauaa, kun Ihamuotila kutsui Raili Nederströmin, Tuija Mäkisen ja minut yliopiston johtoryhmään kuultavaksi. Raili ja Tuija olivat kehittämiskeskuksen yleisen konsultointiyksikön taitavia konsultteja. Johtoryhmässä oli lähes 20 minulle tuntematonta ihmistä. Istuin Ihamuotilan vieressä hänen johtaessa puhetta pöydän päässä, paksu asiakirjapino edessään. Keskustelua käytiin teknistä aikataulukysymyksistä ja siitä, kuinka monta laitosta siirtyi ensimmäisellä kierroksella tulosbudjetointiin. Kokouksen jälkeen pienemmässä neuvonpidossa päätettiin, että kahdeksan laitosta siirtyy tulosbudjetoinnin vuonna 1993. Englanninkielen laitos sanoi voivansa ottaa käyttöön tulosjohtamisen samana vuonna.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

637. Lihava nainen – palkkakuopassako

Niin se vain on, että jo palkkaneuvotteluihin kannattaa mennä kilot kurissa ja vatsa lommossa. Tämä ei tietenkään ole mikään suoranuottinen juttu, mutta jotain perää siinä on.

Mielikuvillahan me pitkälle pelataan. Kiloistaan huolta pitävä ja hohtavia hampaitaan väläyttelevä tekee luotettavan vaikutuksen, keikarit erikseen. Ei tässä pitäisi olla eroja miehen ja naisen välillä. Mutta jotain syystä miehille sallitaan ulkonäössä jotain vapauksia. Enää ei kuitenkaan kasvojen iltapuhdistusta katsota vain naisten puuhaksi.

Asiasta löytyy jotain kättä pidempääkin. Turun yliopiston tutkimus (2008) vahvistaa käsitystä, että ylipainiset naiset työllistyvät muita heikommin, pakkakin on huonompi.

844. Conistor miniumissa töissä



Muutaman päivän päästä yliopiston hallintojohtaja Timo Esko soitti ja kertoi suunnitelmista viedä yliopisto tulosjohtamisen karuille kujille. Tapaamisessamme hän opasti Erkki Saarista ja minua, miten tässä asiassa toimittiin viitaten laatimaansa muistioon, jota hän säilytti laatikkonsa kätköissä. Asia käsiteltiin pienessä konsistorissa. ”Conistor minium”, kuten Timo Esko kuivasti naurahti. Puhetta tulisi johtamaan omissa maailmoissaan elävä, eläinlääketieteen professori. Esko varoitti käsittelyn saattavan päättyä miten tahansa. Siellä käyttäisivät puheenvuoron rehtori Päiviö Tommilla ja vararehtori Ihamuotila. Esko selosti, missä kukin istui. Matematiikan professori istui oikealla ja tekisi kysymyksiä. Päässäni alkoi humista. En rohjennut kysyä professorin nimeä. Hänen takana istuivat dekaanit ja vasemmalla opiskelijoiden edustajat. Kerrottuaan tämän Esko lähti taluttamaan meitä päärakennuksen johonkin saliin, jonka tarkka sijainti jäi minulle epäselväksi, ja käski istua eturiviin varatuille paikoille.

843. Professoreiden tentattavana



Muutaman päivän päästä yliopiston hallintojohtaja Timo Esko soitti ja kertoi suunnitelmista viedä yliopisto tulosjohtamisen karuille kujille. Tapaamisessamme hän opasti Erkki Saarista ja minua, miten tässä asiassa toimittiin viitaten laatimaansa muistioon, jota hän säilytti laatikkonsa kätköissä. Asia käsiteltiin pienessä konsistorissa. ”Conistor minium”, kuten Timo Esko kuivasti naurahti. Puhetta tulisi johtamaan omissa maailmoissaan elävä, eläinlääketieteen professori. Esko varoitti käsittelyn saattavan päättyä miten tahansa. Siellä käyttäisivät puheenvuoron rehtori Päiviö Tommilla ja vararehtori Ihamuotila. Esko selosti, missä kukin istui. Matematiikan professori istui oikealla ja tekisi kysymyksiä. Päässäni alkoi humista. En rohjennut kysyä professorin nimeä. Hänen takana istuivat dekaanit ja vasemmalla opiskelijoiden edustajat. Kerrottuaan tämän Esko lähti taluttamaan meitä päärakennuksen johonkin saliin, jonka tarkka sijainti jäi minulle epäselväksi, ja käski istua eturiviin varatuille paikoille.
Puheenjohtaja avasi kokouksen toivottaen minut ja apulaiseni, kuten hän Erkkiä kutsui, tervetulleiksi ja sanoi yksikantaan, että käsitellään pykälä 127 pyytäen minua kertomaan, mistä oli kyse. Sekoiltuani aluksi pöydällä olevan mikrofonin kanssa professori pyysi painamaan vihreää nappia ennen puhumista. Koetin selostaa kehysbudjetoinnin ideaa niin hyvin kuin pystyin mainitsematta Eskon kiellosta tulosjohtamis-sanaa. Käännyin hieman yleisöön päin ja näin matematiikan professorit Klaus Valan ja Olli Lehdon ja graduni tarkastaneen professori Juha Suomisen istumassa muutaman metrin päässä kuuntelijoiden joukossa.

842. Eino Leinon patsaalta apuja



Seuraavat viikot olivat minulle elämäni nostalgisinta ja hiljaisella tavalla iloa herättävää aikaa. Kuten niin monessa muussakin elon kulkua ohjaavissa tapahtumissa, tässä ei olut mitään tiettyä tekijää, joka olisi loogisella varmuudella vienyt asioita syistä seurauksiin, vaan kävi vain niin kuin kävi. Jos tapahtumat halutaan perustella yleisesti, kyse oli rahasta. Helsingin yliopisto tahtoi vapautua opetusministeriön pikkutarkasta rahan käytön valvonnasta ja siirtyä kehys- ja tulosbudjetointiin. Yksittäisenä sattumana Etelä-Esplanadilla eräs kasvotuttu mies tuli juttelemaan mennessäni sisäministeriöön. Hän alkoi kertoa – välillä Eino Leinon patsasta vilkuillen – yliopistolla olevan kovia haluja siirtyä mahdollisimman nopealla aikataululla tulosbudjetointiin. Hän oli ollut jo yhteydessä asiasta kehittämiskeskuksen Raili Nederströmiin. Opetusministeriön apulaisosastopäällikkö Jäppinen oli kuulemma samaa mieltä. Pitihän minun Jäppistä uskoa, joka oli kehittämiskeskuksen seminaarien vakioasiakas. Pitkähkön keskustelun jälkeen pyysin miestä ottamaan yhteyttä Markku Temmekseen rohkenematta kysyä miehen nimeä. Hän oli kyllä sen mumissut tervehtiessämme. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt joutuvani uudestaan yliopiston kynsiin.

841. Akatemiassa oppeja jauhamassa



Suomen Akatemian sijaitsi entisessä ravintola Tullinpuomin talossa. Kerroskin oli sama. Tulosohjauksen priimusmoottorina toimi talousjohtaja Heikki Kallio, mutta ylijohtajan virka oli vielä täyttämättä. Keskustelu tumman silmälasipäisen Kallion kanssa sujui jouhevasti, olihan hän tullut tutuksi monista seminaarista. Akatemia oli eräänlainen salkunhoitaja, joka yhdessä Helsingin yliopiston kanssa sijoitti valtion varoja tutkimushankkeisiin. Suurin kilpailu käytiin siitä, mikä projekti sai rahoitusta, eli viime kädessä siitä, kenen johtavan tutkijan työtä rahoitettiin. Tulosohjauksella ei yksin ollut paljoa käyttöä Akatemiassa, ellei sitä kytkettäisi laitoksen johto-organisaatioihin. Matti piti huolta siitä, että vaikuttavuusteema käytiin läpi.
Anneli Temmes oli henkeen ja vereen koulutuksen ja sen järjestämisen ammattilainen. Hän sopi Turun ja Oulun yliopistojen kanssa tulosjohtamisseminaarien pitämisestä kummassakin kaupungissa. Leskinen, Temmes ja minä matkustimme sydän syrjällään akateemista kritiikkiä peläten, ensiksi Turkuun ja sitten Ouluun. Puhuin ensimmäisen päivän. Noustessani auditorion lavalle huomasin tuttuja vaikuttajia olevan paikalla, Antero Jyränki istui heti eturivissä.

840. Helppous on tiessään



Näköalat kaupparekisterissä kirkastuivat saadessani pirteältä Marja Heikkiseltä valtionvarainministeriöstä vihjeen Valtion rautateiden ylimääräisistä toimistohenkilöistä. Virasto, joka ottaisi heidät palvelukseensa, saisi tähän rahaa miniteriöstä. Enäjärvi ja Wilder eivät innostuneet asiasta, sillä he pelkäsivät tämän sekoittavan rekisterin henkilösuhteita entisestään, koska rautateiden henkilöiden palkat olivat suurempia kuin kaupparekisterissä vastaavilla vakansseilla työskentelevillä. Tämä vaara oli tietysti olemassa. Sovin kuitenkin tapaamisen Väänäsen kanssa ja pyysin kertomaan ideasta kansliapäällikkö Buntta Walhroosille. Kiivettyäni kauppaministeriön natisevia portaita toisen kerroksen käytävälle Buntta hymyili avoimen työhuoneensa ovesta minulle aivan kuin sanoakseen, että saathan sinä poika yrittää. Aloin neuvotella rautateiden Tedik Bederdinin kanssa, ja asiat alkoivat luistaa eteenpäin. Kahden kuukauden kuluttua kaupparekisterissä oli Bulevardin tiloissa rautateiden toimistohenkilöistä muodostettu uusi toimisto, joka käsitteli helppoja muutosilmoituksia.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

636. Tämä on syytä muistaa Venäjästä

Lännen silmissä Venäjä on keinotekoinen demokratia. Sitä maa ei kuitenkaan sen omasta mielestä ole. Maa pitää itsestään selvää, että joka neljännellä eliitin edustajalla on turvallisuusalan koulutus. Se takaa rauhalliset olot Jäämereltä Krimille ja Pietarista Vladivostokiin.

Valta osa kansasta ajattelee, että demokratia on valikoivaa ja joustavaa. Niin sen pitää olla. Jos niin sanotut väärät tahot näyttävät pääsevän voitolle, oikeuden pitää tapahtua.  Prosessia pitää silloin ohjata niin, että  vaalitulokset ovat oikeita. Siinä kansa ei näe mitään pahaa. Maassa on menossa samanaikaisesti monta prosessia, joita ei ohjaa kukaan, mutta yhtä suurta ohjaa näkymätön käsi.

Ja luoja on suonut kirkon avustuksella niin, että keskitulo on kymmenes osa Yhdysvaltin keskitulosta  ja että  maassa on toiseksi eniten monimiljonäärejä. Kansaa ei häiritse yhtään se, että maa oli viime vuosisadan lopussa ainut Euroopan maa, jossa ei ollut parlamenttia.

Me täällä Suomessa silloin tällöin aamun lehtiä lukiessamme heräämme puheenvuoroihin, joissa asiantuntijoitamme patistellaan viemään demokratian oppeja ulkomaailmaan. Tämä kannattaa unohtaa ainakin Venäjän kaupassa ja keskittyä tavaravientiin.

839. Onko tämä minulle liikaa



Järjestämämme markkinointitilaisuus kehittämiskeskuksen auditoriossa kantoi hedelmää, ja monien laitosten johtohenkilöt pyysivät esittelemään tulosohjauksen käyttöön ottamista. Leskinen oli heti valmis soturi lähtemään kanssani TEKESiin ja Suomen Akatemiaan. Arvelin tarvitsevani Mattia niissä, koska hän oli tekniikan miehiä ja puheen tuottamiskyky oli hyvä, jos muilta sanat loppuivat. TEKESissä meitä odotti avokonttorimainen johtoryhmän huone, jonka tarkoituksena lienee ollut symboloida laitoksen innovatiivisuutta. Keskustelu ei ollut kovin jäsentynyttä sen karattua vaikuttavuuden mittaamiseen. Se oli TEKESissä erityisen hankalaa vaikutusten syntyessä monien ja sattumanvaraisten vaiheiden jälkeen vuosien päästä milloin minnekin. Olimme yhtä mieltä siitä, että ainut keino oli sijaismittareiden käyttö. Suurena vaarana vaani kuitenkin, että mitattiin vääriä asioita. Keskustelun kuluessa pelkäsin koko ajan, milloin vuolaasti puhuva Matti ottaisi esille midomiehen menetelmän. Onneksi se aihe sai jäädä rauhaan. Loppuvaikutelmaksi jäi, ettei TEKESin vaikuttavuutta voi mitata kuin ulkopuolisella evaluoinnilla, jos silläkään. Vaikuttavuus näytti täälläkin olevan jo monen kertaan kylmentynyt ongelma. Joka tapauksessa Matti sai toimeksiannon konsultoida laitoksen tulosohjaushankkeessa.

838. Suurlähettiläs pinteessä



Ahtisaari otti tilanteen haltuunsa analysoiden asiantuntevasti, miten ministeriötä kehitettiin ja mikä oli nyt uudistusten painopiste – vilkaisten minua kysyvästi. Pelkäsin Ahtisaaren ottavan esille koulutuskysymykseni, mutta hän jatkoi rauhallisesti, että suurlähetystöjä piti aina uudistaa ja kehittää. ”Nehän ovat meidän tuloksentekovälineitä”, hän jatkoi odottamattakaan meiltä vastausta. Käytettyäni esittelypuhevuoron Tupan toiminnasta Hilkka kertoi lyhyesti budjettiuudistuksessa toteutettavasta tulosohjauksesta ja siitä, mitä se edellytti ministeriöiltä. Ahtisaari ymmärsi nopeasti, mistä oli kyse.
Tapaaminen ei johtanut myöhemmin toimeksiantoon ja jäi epäselväksi, miksi oikeastaan kävimme siellä. Sain kuitenkin seuraavan jouluna joulukortin Ahtisaarelta.

635. Yli 65 prosenttia meistä vihaa rokkia

Ylempään keskiluokkaan samaistuvista suomalaisista 65 prosenttia inhoaa rockia. Tämä on hämmästyttävä tieto aikana, jolloin musiikkia tulvii joka reiästä. No ehkä tämä johtuu Joonas Kokkosen tokaisusta, ettei rocki ole musiikkia. Se olisi vain elämäntapa antautua kuulemaan sointuja ilman sointikulkuja.

Olkoon se akateemikon käsitys.

Toisaalta 25 prosenttia keskiluokasta tykkää rokista, on jopa mielimusiikkia. Samaa luokkaa on klassillisen musiikin suosio.

Klassillinen on siitä velhoa musiikkia, että sen taustarakenteista saa aivan oivia aineksia rockbiiseihin. Olisi ihme, jos joku rokkikaveri ei olisi lainannut sieltä kamaa, täysin laillisesti.

Musiikin suosiota kertovat luvut löytyvät Mila Engelbergin jutusta 24.4.09 Yliopistolehdessä.

837. Tulevan presidentin toruttavana




Katsellessani huoneeni ikkunasta päärakennuksen keväiselle takapihalle jonkin kurssin riemukasta loppukokoontumista Markku Temmes tuli nopein terävin askelin huoneeseeni tavanomainen hillitty ilme kasvoillaan. Hän kertoi Martti Ahtisaaren haluavan tavata minut. Tarkempaa syytä Markku ei sanonut. Mielessäni kävi ikävä muistikuva ulkoministeriön seminaarissa pitämästäni luennosta. Olin saanut kutsun pitää esitys valtion suunnittelu- ja seurantajärjestelmistä virkamiesharjoittelijoille ja puhuin niin kuin harjoittelijoille puhutaan, innostavasti ja opastavasti liiallista analyyttisyyttä välttäen. En ottanut huomioon kuulijoiden olevan tulevia diplomaatteja. Kurssin vetäjältä piti esitystäni ylimielisenä ja pintapuolisena ja lausui ankarat moitteet ja lupasi viedä moitteet eteenpäin. Hän oli oikeassa. Ei kai Ahtisaari siitä minua nyt toruisi?
Otin mukaani Hilkka Summan, jonka tiesin selviävän tilanteesta kuin tilanteesta. Taksin kaartaessa Katajanokalle ulkoministeriön pihaan miljöö näytti upealta meren välkkyessä sinisyyttään ja päärakennuksen loistaessa modernia arvokkuuttaan. Hetken odottelun jälkeen istuimme kolmistaan pienen käyräjalkaisen matalan pöydän ääressä, jonka päällä ei ollut tarkoituskaan tehdä muistiinpanoja. Se olisi ollut jopa sopimatonta.

lauantai 19. huhtikuuta 2014

634. Autosi vakuutus on sikakallis

On yleistä, että vakuutusyhtiö tarjoaa kotitalouksille vakuutuksien  keskittämistä. Kuluttaja myös käyttää sen hyväkseen sen kummemmin miettimättä., säästö noin 5 prosenttia. Tässä paketissa on usein myös autovakuutus.

Vakuutuksien kilpailuttaminen yhteishankintoina on tehty vaikeaksi. Finanssivalvonnan tulkinnan mukaan jo rekisterin pitäminen halvoista vakuutuksista kiinnostuneista on kiellettyä. Se  vaatii meklarin tutkintoa. Vakuutuslain mukaan vakuutuksien kimppakilpailuttaminen ilman palkkiota kuitenkin  on sallittua. Finva kaikki tietäväisyydessään tulkitsee lakia niin, että jos pitää rekisteriä, siitä on myöhemmin tuloa.

Iso kysymys kuuluu, rikotaanko tässä lakia kuluttajan nujertamiseksi. Koska palvelu ei suoraan tarjoa vakuutusta, hintoja eikä tarjousta, mitään statusta tuskin tarvitaan. Kyseessähän voi olla pelkkä tilastollista dataa keräävä palvelu.

Tässä kohtaa finanssivalvonta alkoi yskimä ja argumentointi kiertää kehää.

836. Portinvartija pinteessä



Pakostakin jouduin portinvartijarooliin arvioimaan, kuka olisi sopivin mitäkin toimeksiantoa tekemään. Se, että Tupa-ryhmässä oli erilaisia henkilöitä, jotka poikkesivat tiedoiltaan ja taidoiltaan tosistaan, ei ollut mikään ratkaiseva puute, sillä heille löytyi erilaisia rooleja ryhmässä. Toiset olivat hyviä taustaselvittelijöitä, toiset koulutuksen järjestäjiä, toiset työparin toisena osapuolena, toiset raportoijia ja toiset hyviä nopeasti muuttuvissa konsultointitilanteissa.
Tietyn tason eheyden ylläpitäminen ja tiedonkulku vaativat jatkuvaa ponnistelua. Maanantaipalaveri ei riittänyt tähän. Villikan ehdotuksesta järjestimme työnohjauskokoukset Lauri Salosen johdolla kerran viikossa työajan päättyessä. Ennen kaikkea tupajumppa, kuten ohjelmaa kutsuimme, muodostui monelle vapauttavaksi uusia lähteitä avaavaksi prosessiksi. Se antoi konsultointiin uusia työkaluja ja opetti meitä tuntemaan paremmin toisemme lisäten luottamusta välillämme. Näin ainakin uskottelin itselleni. Sen kallista sadantuhannen markan hintaa ei moittinut kukaan.

835. Henkilöjohtamisen tuskat



Henkilöjohtamisen tuskat alkoivat vähitellen jomottaa päässäni. Oikeusministeriössä suunnitteluyksikköä ei tarvinnut johtaa. Se kulki kuin juna raiteillaan, jota rutiinit veivät eteenpäin. Patentti- ja rekisterihallituksessa ja Tullissa minulla ei ollut alaisia, vaan piti manageroida vain asioita. Nyt piti toimia suurissa ja pienissä asioissa esimiehenä. Hyvänä puolena oli kontaktipintojen laajeneminen virastoihin kunkin tupalaisen toimiessa Tupa-ryhmän markkinoijana ja puolestapuhujana.

 Muutama viikko tämän jälkeen Tupa-ryhmän konsultin Matti Leskisen suosituksesta kokoonnumme kuuntelemaan Mido-menetelmän kehittäjää tämän markkinoidessaan tuotettaan meille. Mido oli tuloskorttisovellutus, jossa yhteismitattomille tuloksille annettiin painotetut arvot. Niiden perusteella saatiin kokonaistulosta kuvaamaan yksi luku. Midomies mainosti Suomen suurten metsäyhtiöiden käyttävän menetelmää ja yhtiöllään olevan edustusto Lontoossa. Miehen esitys tuntui järkevältä ja menetelmä sopisi tarkoituksiimme, joten teimme siitä 50 000 markan käyttöoikeussopimuksen. Menetelmä osoittautui kuitenkin meille sopimattomiksi, ja kehittämiskeskuksen oli maksettava tyhmyydestämme sovittu summa.

834. Koskenkorvaaa päivähoidossa




Oli Tupa-ryhmässä myös ikäviä asioita. Tällainen sattui keskuksen toimistopäällikkö Ritva Jakku-Sihvosen tuodessa haastattelevaksi työvoimatoiston työttömyyskursseille osallistuvan valtiotieteiden maisterin. Maisterin näytti väsähtäneeltä ja aralta, mutta muutoin pätevältä. Hän oli kahden nuoren lapsen isä, ja vaimo oli myös työtön. Epäilyjeni vuoksi pyysin häntä tulemaan aamulla uudelleen luokseni, jolloin hän tuoksui tuoreelta viinalta. Hän kertoi ennen lastensa päivähoitoon viemistä ja pihan kolauksen jälkeen löytäneensä vanhoista kätköistään puolikkaan viinapullon ja juoneensa sen tyhjäksi. Ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin toivottaa hänelle onnea ja pyytää häntä menemään kotiin. Jäin ihmettelemään, miksei alan ammattilainen Jakku-Sihvonen ollut itse haastatellut miestä ja tehnyt asiasta päätöstään.

833. Sitsemän tonnin kännykkä




Tällä välin Tupa-juna jyskytti Hollantilaistenteillä eteenpäin. Kehittämiskeskuksessa ei aiemmin ollut harjoitettu konsultointia samaan tapaan kuin Tupa-ryhmä teki nyt. Se vastasi – niin ainakin uskoimme – yksityisen sektorin konsulttiyrityksen toimintaa. Tupan konsulttien ulkoiset maneerit, kuten taksien melko vapaa käyttö ja niiden pöllähtäminen pihaan, herättivät kateutta ja saivat käytävillä vinoja hymyjä huulille. Ostamamme 7 000 markan käsipuhelin herätti ihmettelyä, ihailua ja kateutta. Kapinetta pidettiin ryhmän toimistossa ja sen sai ottaa mukaansa varauslistalla, kunhan palautti illalla. Vastapainona vapauksillemme hankimme 4 miljoonan markan vuositulot kehittämiskeskukselle. Mielestämme vastuumme oli myös suuri. Valtion budjettiuudistuksen toteutuessa virastoihinhan oli saatava tulosbudjetointi. Tupa oli tätä varten.
Kolmasosa työajastani meni Tupan johtamiseen ja sen sisäiseen hallintoon. Erityisen turhauttavaa oli pitkien palkankorotusmuistioiden kirjoittaminen ja vahtiminen, etteivät ne unohtuneet päälliköiden pöydille. Jokaisen tupalaisen kanssa käymissäni tulosneuvotteluissa sovin, mitä kultakin odotin, tiedustelin, mitä keskustelukumppanini minulta odotti ja mitä tukea tarvitsi. Konsulteilta, joilta voi vaatia markkamääräisiä laskutustavoitteita, ne kirjattiin ylös. Tärkein johtamistehtäväni oli kuitenkin pitää ryhmässä yllä sisäistä eheyttä, joka auttaisi innovatiivisen eteenpäin vievän työotteen syntymistä ja säilymistä. Yksin en olisi tähän pysynyt, vaan siinä auttoivat sanattomalla sopimuksella kokeneet, elämää ymmärtävät ryhmän konsulttikollegat. Tupan tukiryhmän merkitys jäi vähäiseksi. Se kyllä kokoontui, mutta sen jäsenet puhuivat hieman yhteen sopimatonta kieltä sen todellisuuden kanssa, jossa tupalaiset käytännön työnsä tekivät. Tarkoitus oli hyvä, mutta kohtaaminen ontui.

831. Kapinaa taltuttamassa

Mainio Timo Ojala työparinani pidin vauhdilla kullekin toimistolle puolen päivän työseminaarin, jossa määriteltiin tulosalueet ja niiden tulostavoitteet. En olisi selvinnyt ilman Timoa ja viileänrauhallista Erkki Saarista. Väillä joimme karahvista vettä äänen kunnossa pitämiseksi. Välillä piti pinnistellä muistaaksemme, missä toimistossa kunakin päivänä olimme. Tahtimme oli hurja. Urakka olisi tehnyt tiukkaa ilman ryhmätöitä, jotka antoivat hiukan hengähdysaikaa, ja ilman seinätaulutekniikkaa, joka mahdollisti ryhmätöiden käsittelyn siinä laajuudessa, että osallistujat ymmärtäisivät, mihin pyrimme. Konsultteina emme ottaneet sitä kapinan lietsomisena, vaan vakavana kehittämistyönä. Oli eri asia, tarttuiko kenenkään päähän mitään merkittävää puolessa päivässä. Energiaosaston Taisto Turusen jäyhä ilme hieman löystyi hänen pohtiessaan seminaarilaisten edessä, miten toimialan, osaston ja toimistojen tulostavoitteet liittyvät toisiinsa ja miten ne koordinoidaan keskenään. Väänästä ei näkynyt, vaan hän ilmeisesti seurasi tilannetta huoneessaan.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

830. Tulospalkkaa viikossa




Heti maaherrapuheeni jälkeen kauppa- ja teollisuusministeriön taloussihteeri Pekka Väänänen otti yhteyttä. Hän oli minulle tuttu jo patentti- ja rekisterihallituksen ajoilta, ja olimme myös olleet mukana Marja Heikkisen ja Tauno Ylisen vetämissä tulosohjauksen kehittämistyöryhmissä. Siksi en ollut yllättänyt hänen soitosta, mutta hämmästynyt olin ministeriön kiireestä saada osastojen tulosohjauskoulutus vietyä läpi viikossa. Siis torven täydeltä viikon ajan tulosjohtamista! Mikä into, mutta mihin jäisivät nyanssit. Orkesteri kyllä saataisiin kasaan, mutta miten se soittasi. Taloussihteeri ei ollut tittelinsä perusteella suuri herra, mutta ministeriössä hän oli talousjohtajan asemassa, ja tästä syystä suhtauduin Pekan soittoon vakavasti.
Kauppaministeriön remontti Aleksanterinkadulla oli saatu valmiiksi, ja käytävät ja ovet kiilsivät arvokkuutta astellessani taloon. Kerroksien portaat koristeellisine kaiteineen ja pylväineen olivat kuin luotu osoittamaan ministeriön valtaa. Lähempi keskustelu Väänäsen kanssa osoitti kyseessä olevan pienimuotoisen kapinan nostattaminen kansliapäällikkö Buntta Walhroosin johtamistapaa vastaan. Tätä ei tietenkään kukaan sanonut ääneen, mutta kasvoilta näkyvänä toiveena se heijastui selvästi. Epäilin, voiko kukaan näyttää viikossa ministeriölle, mikä on hyvää johtamista.

642. Arpomalla tarkka arvo

Arpomalla piin tarkka arvo.
Tuo tuntuu kyllä huu-haalta. Jokainen muistaa piin arvoksi 3,14159 26535 jne. Aprillipäivä  meni.

Sattumalla on kuitenkin eräitä maagisia ominaisuuksia.

Jos heität lanttia 10 kertaa ja joka kerta on tullut klaava, mikä on 11 heitto. Se 50 prosentin todennäköisyydellä klaava, sillä heitot ovat toisistaan riippumattomia. Jos heität noppaa 10 kertaa, niin silmälukujen keskiarvo on 95 prosentin todennäköisyydellä 3 ja 4 välillä.

Piin määrittäminen lanttia heittämällä vaatii vähän vaivaa. Voit piirtää paperille  ruudukon, jossa neliömäisen ruudun sivu on viiden sentin kolikon halkaisijan suuruinen.

Heittele kolikkoa ruudukon päällä esimerkiksi 50 kertaa.  Laske montako kertaa kolikko peittää ristikon, viivojen leikkauspisteen, ja montako ei. Tällä tavalla saat selville neliön ja sen sisään piirretyn ympyrän pinta-alojen suhteen. Siitä puolestaan voidaan laskea piin likiarvo.

Jos tämä arpominen toteutetaan ict:llä, saadaan melko tarkka piin arvo. 

829. Ministerivaliokunta kuulee esitykseni




Perttunen oli niitä kokeneita ja taitavia johtajia, jotka kykenivät käyttämään johtamisessaan hyväksi pitkää hiljaista tietoa ja luontevasti liikkumaan poliittisilla päätöksenteon foorumeilla. Tästä syystä hän pystyi muotoilemaan poliittisen tahdon tehokkaaksi virkamiestoimeenpanoksi. Tämä teki hänestä yhden parhaista hallintoalan johtajista.
Nuoruuteni yliopistoajat muistuivat mieleeni mennessäni syysaamuna Suomen pankin ohi Säätytalolle puhumaan maaherroille. Pankin vahtimestari oli aikoinaan ottanut puhutteluun nurmikon yli oikaisemisesta, mutta oli alkanut nauraa, kun olin sanonut pankin maan kuuluvan Suomen kansalle. Säätytalon huono äänentoisto sai taas lisävahvistusta koettaessani saada edes itse äänestäni selvää ja karjuessani maaheroille aluehallinnosta. Ainut kiinnostunut näytti olevan vasta nimitetty Eino Siuruainen. Hän nosti esille maaherran roolin alueen kokoavana voimana. Perttunen korosti itse kunkin maaherran vastuuta ja omaa toimeliaisuutta tässä tehtävässä. Esitykseni jälkeen sisäministeriön Marjatta Kajan tuli luokseni kuiskaten, että hallinnon kehittämisen ministerivaliokunnan pitäisi kuulla esitykseni. En ollut varma, oliko se totta vai yleistä kohteliaisuutta.