Työ vankeinhoito-osastolla rutinoitui
suunnitteluyksikön pyörittämiseen ja osaston johtoryhmän sihteerinä toimimiseen,
mikä sinänsä antoi minulle strategisen portinvartija-aseman osastolla. Vaihtelua
toivat kerran vuodessa järjestettävät pohjoismaiset vankilatutkijoiden päivät. Kuvitelmani
puhua edes jotenkuten ruotsia romahtivat pahasti ensimmäisillä tutkijapäivilläni
Norrköpingissä. Kun kielitaitoa ei löytynyt, ruotsalaiset kohteliaasti kysyivät,
mitä kieltä halusin puhua. Sen jälkeen pyrin välttämään kaikin keinon tällaisia
kokouksia ja neuvonpitoja.
Myöhemmin yritin parantaa kielitaitoani
kuuntelemalla kielikasetteja autossa työmatkoilla ja jopa kesälomareissuilla. Se
oli stressaavaa ja tuntui kaikin puolin toivottomalta, koska vieraskielisten sanojen
lausuminen oli hankalaa. Päätin keskittyä Suomen oloihin ja unohtaa kansainvälisyyden.
Muistot yhteiskouluaikani kieliopinnosta ponnahtivat ikävästi pintaan, kun menin
luennoimaan Suomen yrittäjänaisten iltaseminaariin. Törmäsin siellä entisen englannin
kielen opettajani Sirkka Heiskasen. Luento meni penkin alle ja poistuin viimeisen
sanani jälkeen nopeasti kaupungille.
Kommentit
Lähetä kommentti