Työni ministeriössä alkoi suurella
Långin kokoonkutsumalla työsiirtoloiden rahoituskokouksella, jossa oli myös tielaitoksen
ja museovirastojen edustajia. Hankkeita oli kymmeniä eri ympäri Suomea, ja Koojii
hallitsi kaikki yksityiskohdat – muuten palaveri olikin sekava ja täynnä tupakansavua.
Kokouksen jälkeen osaston johtoryhmä kokoontui päättämään uusista vankiasuista.
Koojii oli elementissään. Hän käski minun pukea ylleni yhden ruskean kokoasun. Se
muistutti pelottavasti armeija-aikaista kenttäasuani. Vain alikersantin olkapäillä
olevat natsat puuttuivat. Minun piti kävellä pöydän ympäri. Tietämättä, kuinka tosissaan
Koojii pyyntönsä esitti, vedin päälleni vain takin ja kiersin neuvottelupöydän ympäri
kollegani ilmeiden vaihdellessa naurusta ammattimaiseen havainnointiin.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti