Sivut

maanantai 31. maaliskuuta 2014

781. Itsemurha



Sopivissa tilaisuuksissa markkinoin yksikköni edistyksellisyyttä kehumalla siellä olevaa kolmea tekstinkäsittelykonetta, joita pääsi käyttämään kirjoittamalla nimensä varauslistaan. Kerran onnistuin tällä tavoin saamaan niin pätevän henkilön, että valtiovarainministeriö nappasi hänet muutaman kuukauden kuluttua itselleen. Eräänä syksyisenä ja tuulisena päivänä juuri ennen klo 16:ta hän soitti valtiovarainministeriöstä ja vaihdoimme muutaman arkisen sanan. Sitten hän sanoi yhtäkkiä: ”Täytyy mennä.” Lopetettuani puhelun tuumailin itsekseni, että onpa rahaministeriössä kiirettä. Seuraavana aamuna Koojii pyysi minut huoneeseensa ja kertoi tämän henkilön tehneen itsemurhan. Tuntui kuin myrkkyä olisi kaadettu kurkkuuni. En kyennyt menemään hautajaisiin, saati kohtaamaan miehen vaimoa. Myöhempi puhelinkeskustelu vaimon kanssaan helpotti hiukan oloani, mutta asia vaivaa minua vieläkin.

780. Suomen yrittäjänaisten iltaseminaariissa



Työ vankeinhoito-osastolla rutinoitui suunnitteluyksikön pyörittämiseen ja osaston johtoryhmän sihteerinä toimimiseen, mikä sinänsä antoi minulle strategisen portinvartija-aseman osastolla. Vaihtelua toivat kerran vuodessa järjestettävät pohjoismaiset vankilatutkijoiden päivät. Kuvitelmani puhua edes jotenkuten ruotsia romahtivat pahasti ensimmäisillä tutkijapäivilläni Norrköpingissä. Kun kielitaitoa ei löytynyt, ruotsalaiset kohteliaasti kysyivät, mitä kieltä halusin puhua. Sen jälkeen pyrin välttämään kaikin keinon tällaisia kokouksia ja neuvonpitoja.
Myöhemmin yritin parantaa kielitaitoani kuuntelemalla kielikasetteja autossa työmatkoilla ja jopa kesälomareissuilla. Se oli stressaavaa ja tuntui kaikin puolin toivottomalta, koska vieraskielisten sanojen lausuminen oli hankalaa. Päätin keskittyä Suomen oloihin ja unohtaa kansainvälisyyden. Muistot yhteiskouluaikani kieliopinnosta ponnahtivat ikävästi pintaan, kun menin luennoimaan Suomen yrittäjänaisten iltaseminaariin. Törmäsin siellä entisen englannin kielen opettajani Sirkka Heiskasen. Luento meni penkin alle ja poistuin viimeisen sanani jälkeen nopeasti kaupungille.

629. Neljäs kotimainen - virkakieli

Olen vakuuttunut, että tästä osoitteesta
http://vnk.fi/hankkeet/vnhy-2015/fi.jsp
löytyvä hallituksen hanke ei kerrro tavalliselle äänestäjälle juuri mitään.

Esimerkkinä olkoon hankkeen keskeinen osa: "Valtioneuvoston hallintoyksikkö johtaa, sovittaa yhteen ja kehittää valtioneuvoston ja sen ministeriöiden yhteistä hallintoa, sisäisen toiminnan ja talouden suunnittelua ja toimintatapoja.... kultturia.

Syy ei ole äänestäjän, vaan hallintokielen, neljänen kotimaisen, joka on pesyitynyt virkakoneistoon.

Vaikeaselkoisuus on osin ymmärettävää viranomaisten kommunikoidessa toisilleen. Tässä tapauksessa sitä voidaan verrata lääkärien käyttämään latinaviidakkoon.

On harmi, että esimerkin hanke on punottu vaikeuksien taakse, koska toteutuessaan hanke koskettaa jokaista Suomen kansalaista.

Loppujen lopuksi kyse on yksinkeraisista asioista: Ministeriöt ovat ajan mittaan paisuneet suuriksi. Kuhunkin ministeriöön on myös kertynyt tehtäviä, jotka eivät liity suoraan lain valmisteluun, mutta ovat kuitenkin jossain hoidettava ministeriöiden työn turvaamiseksi.

Ensivaiheesa nämä osin päällekäiset tehtävät siiretään perustettavaan hallintoyksikköön. Toisessa vaiheessa pyritään siihen, että olisi vain yksi ministeriö hallituksen tukitehtävissä. Siis kaikki nykyiset ministeriöt sulautettasiin yhdeksi ministeriöksi.

Lopputuloksena olisi, että hallitusta auttaisivat yksi ministeriö ja hallintoyksikkö.

Hanke on kannatettava, vaatii noin 15-20 vuotta ja sillä voidaan säästä satoja virkoja.

779. Vankilajohtajien neuvottelupäivät - Parhaat puheenvuorot



Vankilajohtajien neuvottelupäivät oli korvaamaton foorumi saada uusia näkökulmia vankiloiden johtamiseen, tiedottaa asioista monensuuntaisesti, saada palautetta ja keskustella ajankohtaisista asioista tai jopa yksittäisen vangin sijoittamisesta. Johtajien koulutuspohja vaihteli kansakoulusta, sosionomiin, notaariin ja varatuomariin. Parhaat puheenvuorot kuultiin kansakoulupohjalta johtajiksi nousseilta, vankilassa pitkään karaistuneilta miehiltä, jotka sanoivat mitä ajattelivat. Ministerin vastaanotto Smolnassa kruunasi päivät. Asemani nousi heidän silmissään ministeriön nimittäessä minut vankeinhoidon koulutuskeskuksen johtokuntaan, joka päätti myös vartijakurssien oppilasvalinnoista. Tosi asiassa johtokunnalla ei juuri valtaa ollut, sillä Koojii istui sen puheenjohtajana ja tämän jälkeen ylijohtajana päättäessä koulutuskeskuksen asioista.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

778. Koiran myrkyttäminen



Tällä välin Haapajärven kunta ei ollut saanut kehityksen rattaita eteenpäin. Kunnan elpymiselle ikävä asia oli, ettei kunta sijainnut oikein missään: se oli kiusallisen etäällä lähikaupungeista ja rikkaiden naapurikuntien puristuksessa, etäällä valtateistä. Jyväskylän-radan valmistuminen ei sekään ollut tuonut kaivattua piristysruisketta. Radan liikenne oli hiipunut muutaman lättähatun viheltelyyn metsätaipaleiden pysäkeillä. Muutoin elo Haapajärvellä meni omaa tahtiaan äidin sairastellessa sydäntautiaan ja Hilja-mummo kohtusyöpää.
Hiljan kuoltua vuonna 1973 Kalle jäi asumaan yksin Varisjärven rannalle ja ajeli vanhalla kuplallani kauppamatkoja. Eniten Kallen mökillä kävijöitä pelotti hänen itse tekemät sähkötyöt ja siellä täällä roikkuvat johdot. Isän ja Anjan koirakin kuoli Kallen rotanmyrkkyihin, mikä ei ollut omiaan parantamaan isän ja Kallen välejä. Tietenkin isä ja Anja epäilivät, että myrkyt oli aseteltu tontille tahallaan. Kalle ajautui viettämään yhä yksinäisempää elämää Varisjärvenrannalle.
Isäni ja minun tapaamiset rajoittuivat satunnaisiin kohtaamisiin kadulla tai kesäloman aikaan Kallen luona. Sain kuitenkin yllättäen puhelun työpaikalle, ja isä kertoi ajaneensa autollaan miehen kuoliaaksi Haapajärvellä. Hän pyysi soittamaan nimismies Paavo Petäjälle, joka toimi syyttäjänä. Numero jäi pyörittämättä: Paavo oli käynyt aikoinaan samaa yhteiskoulua kanssani ja oli ollut partionjohtajani. Sanoin vain isälle epämääräisesti asioiden hoituvan omalla painollaan.

628. Äänestän Sipilää kymmenen miljardin tähden

Päivän Helsingin Sanominen mukaan 11 miljardin venäläinen liikemies Viktor Vekselberg ottaisi mallia Suomesta teknologian kehittämisessä ja sen rahoituksessa.

Kiistämättä Suomessa on monia toimijoita tällä aluella. On mm. Tekes, Finvera, Suomen Akatemia, Sitra, Elyt, PTK-säätiöä, Ahon vetämä Venäjän kauppaan keskittyvä järjestö. Alla pyörii noin  2-3 mijardia euroa. On saatu myös siellä täällä tuloksia aikaan.

Mutta suuri kysymys kuuluu, mitä jää jäljelle, kun otetaan pois tämän alan eri tahojen johtajien ja virkamiesten ylisanat sekä vieraiden kohteliaisuudet. Jotain hyvää jää, jonkin verran epäonnistumisia paljastuu, mutta suurimmasta osasta tuloksista ei tiedetä mitään.

Kansainväliset arvioijat ovat moneen kertaan antaneet alasta lausuntonsa, penäten tuloksia. Yhtä monta kertaa alan johtajat selittävät pois negatiiviset arviot: pitää ottaa riskejä, tulokset näkyvät viiveellä ja monen vaikutusketjun kautta. Niinpä niin.

Viisasten kiveä ei hevin löydy. Mutta tosia asia on, että  Suomi tarvitsee juuri nyt korkean teknologian vientituotteita, joilla on kysyntää.

Nyky johtoisen valtion tukeman innovaatioalan tase ei ole täydessä iskussa, ei edes puolessa. Kun sinne pannaan perustellusti 10 mijardia  lisää, tarvitaan aivan uudenlaisia toimintakonsepteja.

Sipilä astukoon remmiin ja pankoon taseen töihin.


776. SUPO:n budjetti



Menin tapaamaan Ratakadulle keskusrikospoliisin päällikköä Toivo Laentoa, ja hän osoittautui jämptiksi herrasmieheksi. Hänen järjestämänsä seminaari pidettiin kunniallisessa Syvälammen motellissa, ja sen pääaiheena oli työstää keskusrikospoliisin tulosalueet ja niille tulostavoitteet. Tulosalueet voitiin rinnastaa yksityissektorin liiketoiminta-alueisiin. Keskusrikospoliisissa niitä olivat rikostutkinta, rikostorjunta ja tiedustelu ja Interpol sekä hallinto. Nämä saattoivat tuntua itsestään selviltä, mutta niiden sisällön märittely ja tulostavoitteiden asettaminen vaativat vakavaa pohdintaa ja herätti keskustelua. Ne nostivat myös esille matriisiorganisaation käyttöönottamisen mahdollisuudet. Tulosalueet olisivat matriisin toisena sivuna ja osastot toisena. Kuin sinetiksi seminaarin tärkeydelle kokenut komisario lausahti, että kaikki työmme johtui vain kolmesta syystä: rahasta, seksistä ja mustasukkaisuudesta. Seminaarin toisena aiheena oli johtoryhmätyö.

lauantai 29. maaliskuuta 2014

775. Poliisilaitoksessa



Virastodemokratia eli kukoistusaikaansa. Osaston johtoryhmässä oli kolme henkilöstönedustajaa. He toivat sinne esityksiä ja ottivat kirjallisesti kantaa tärkeisiin kysymyksiin ja käyttivät siellä puheenvuoroja. Virastodemokratia näkyi päivittäistoiminnassa runsaina kokouksina, kahdenkeskisinä neuvonpitoina ja kahvipöytäkeskusteluina. Ei siis päivää ilman virastodemokratiaa! Tosin se sai aikaan positiivisuutta muiden muassa tiedotuksessa, koulutuksessa ja nimitysasioissa.
Jatkoin edelleen luentojen pitämistä ja virastokonsultointia ja sain kuntaopistossa ja poliisilaitoksissa lisäkokemusta ja jonkinlaista mainetta esitelmöitsijänä. Lääninpoliisijohto oli erityisen otollinen konsultointikohde. Pitkä musta poliisiauto haki minut aamulla kotioveltani – naapureiden katsellessa ikkunoistaan. Seminaari kesti aina kaksi päivää. Onnistuin hankkimaan Kortteen myöntämän sivutoimiluvan Vetovalmennus-nimisen kommandiittiyhtiön pyörittämiseen. Jouduin tietenkin hoitamaan yhtiön asioita virka-ajan ulkopuolella, mikä harmitti minua: lääkäritkin pitivät vastaanottoaan virka-ajalla kuka missäkin lääkäriasemalla.

774. Vankilaelämää

Työtehtäviini kuului päättää vankeja ja heidän vankitietojaan hyväksikäyttävien tutkimuslupien myöntämisestä. Tästä syytä pöydälleni ilmestyi Helsingin läänin vankilasta postilähetys, joka sisälsi vankilan sosiaalista elämää koskevan tutkimuksen käsikirjoituksen. Se oli tehty osallistuvalla tutkimusmenetelmällä, jossa tutkija itse oli ollut mukana vankilan arkielämässä ja tehnyt siitä havaintoja ja muistiinpanoja. Tekijä oli joku siviilipalvelusmies Lillrank. Tällaiset käsikirjoitukset harvoin herättivät mielenkiintoani, mutta nyt kiinnostuin aiheesta. Soittaessani Paul Lillrankille hän oli hämillään ja suostui siihen, että tutkimus julkaistaan Vankeinhoidon koulutuskeskuksen julkaisusarjassa. Sitä käytettiin vankeinhoidon koulutuksessa oppikirjana. Myöhemmin Lillrank toimi muiden muassa vierailevana professorina sekä Tokiossa että Pariisissa.

773. Tarkastus


En aina tiennyt, missä kerroksessa milloinkin olin, eikä sillä  niin väliä ollutkaan. Portaikoista kuuluva rämisevä ääni paljasti suuren miesjoukon siirtävän tavaroita kiireellä sinne, missä milloinkin olin.

Iltapäivällä minulle tuli oksettava olo, mikä johtui huonekaluverstaan lakanhajusta.

Kun myöhemmin ilmoitin tästä kansliapäällikkö, hän närkästyi (Konsultin muistelmat 2012).








772.Kiven sisällä

Kun kesä oli väkevimmillään ja avoimseta ikkunasta leijaili Sörkan kahvipaahtimoiden tuoksu, rauhaani häirittiin pääjohtajan komentaessa minut pitämään tarkastusta Riihimäen keskusvankilaan.

Vankilaan ei ollut helppo päästä, sillä minulta puuttui vielä virallinen kulkulupa. Nimeni myös lisäsi portinvartijan epäluuloja. Mielialani kohosipian, kun pääsin pois vanhojen vaatteiden, tupakan ja öljyn hajujen sekoituksen täyttämästä porttikopista vankilan raikkaalle pihalle.

Vankila näytii vailla sympatiaa olevalta suurelta kivikasalta, johon oli sinne tänne puhkottu reikiä.

Arkkitehtooniset tukimukseni lopahtivat huomatessani pitkän vankilanjohtajan Bertil Saarikangaan hymyillen odottavan minua käsi ojossa pääsisäänkäynnin portilla. " Tarkastuksesta tulee kuuma päivä", aloitti Saarikangas katsoen muurin yli pilvettömälle taivaalle.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

771.Öiset kansiot



Tämä jälkeen ihmettelin monta viikkoa kollegoitteni pöydillä lojuvia mustia kansioita, joiden etukannen valkoiselle tarralle oli kirjoitettu koristekirjaimin omistajan nimi. En uskaltanut kysyä, mitä nämä salaperäiset yönmustat kansiot olivat. Vähitellen sain selville, että niiden välissä lähetettiin papereita Koojiin allekirjoitettavaksi. Siksi pyysin nimitekstejä taituroinutta rakennusmestaria tekemään kansion myös itselleni, mutta tämä vastasi harmaata päätään pudistaen muiden kiireiden painavan päälle. Tekstasin itse oman nimeni kansioon, mutta siitä ei tullut mitään kartanpiirtäjän mestarinäytettä. Se sai aikaan ihmetystä ja epäilyjä, että esittelyni tyssäisivät harakanvarpaineen Koojiin pöydälle. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan asiat luistivat Koojiin ja minun välillä hyvin.

770. Vankipuku päällä



Työni ministeriössä alkoi suurella Långin kokoonkutsumalla työsiirtoloiden rahoituskokouksella, jossa oli myös tielaitoksen ja museovirastojen edustajia. Hankkeita oli kymmeniä eri ympäri Suomea, ja Koojii hallitsi kaikki yksityiskohdat – muuten palaveri olikin sekava ja täynnä tupakansavua. Kokouksen jälkeen osaston johtoryhmä kokoontui päättämään uusista vankiasuista. Koojii oli elementissään. Hän käski minun pukea ylleni yhden ruskean kokoasun. Se muistutti pelottavasti armeija-aikaista kenttäasuani. Vain alikersantin olkapäillä olevat natsat puuttuivat. Minun piti kävellä pöydän ympäri. Tietämättä, kuinka tosissaan Koojii pyyntönsä esitti, vedin päälleni vain takin ja kiersin neuvottelupöydän ympäri kollegani ilmeiden vaihdellessa naurusta ammattimaiseen havainnointiin. 

769. Työpaikkahaastattelu



Katajanokan kasinoluentoni jälkeen sain soiton vankeinhoito-osastolta ja kautta rantain esitetyn toivomuksen hakea siellä avoinna olevaa suunnittelupäällikön virkaa. Viran aiemmat haltijat Kaarina Suonio ja Pekka Myllyniemi olivat valittu kansanedustajiksi. Osasto oli juuri muuttanut tennispalatsin kupeesta Sörkkaan toimistotiloiksi kunnostettuun vanhaan tehdasrakennukseen. Haastattelussa olivat mukana Karl Lång, jota sanottiin vain Koojiiksi, Kaarina Suonio ja hallitusneuvos Esko Raunio. Se sujui leppoisasti Långin istuessa mukavassa tuolissaan välillä tupakastaan tuhkaa karistaen antiikkipöydällä olevaan vahvarakenteiseen tuhkakuppiin. Raunio antoi suuren merkityksen sille, että sotilaspassissani minut oli arvioitu sopivaksi komppanianpäällikön tehtäviin. Takertumatta sotilasuraani Suonio siirtyi kyselemään, miten aikoisin johtaa suunnitteluyksikön asiantuntijoita. Koska tästä aiheesta olin pitänyt jo muutaman luennon, minulle ei tuottanut vaikeuksia puhua vanha oppini osallistuvasta ja vastuuta kantavasta johtamisesta. Suonio hymyili arvoituksellisesti.

768. Laman voittajan taikasauva



Taikasauvaa ei löydy mistään. Suomi on pysyvästi hukassa. Ei auta vaikka hallitus kuinka leikkaa, tekee 600 miljoonan euron elvytyspaukun, sirottelee kehityspanoksia Finveraan ja Tekesiin, käy Stubbin johdolla pitkin maailmaa kauppatyrkyllä, aikoo pidentää työuria, työntää Vartiaisen opeilla työvoimaa turuille ja toreille sekä keventää yhteisöveroa.

Muualla Euroopassa mennään eteen päin. Meillä näyttää olevan ikuisen taantuman rautakoura kaikkialla edessä. Kotimarkkinat vilkuttelevat hyvästiksi.

Ei näin. Nyökyttely yritystoiminnan vilkastuttamiseksi on loputtava. On panostettava miljardikaupalla yritystoiminnan niihin kohtiin, jossa vipuvarsi on tehokkain. Ilmeisesti Sipilä tietää mihin kohtaan. Yritysjohdon, samoin kun muukin johdon, on katsottava peiliin. Onko siellä johtaja, vai johtajan heijastus.

767. Todistus ruotsin kielen tyydyttävästä taidosta



Nimitykseni virkaan ei ollut kuitenkaan niin selvää kuin oli kuvitellut. Vappuaatto oli viimeinen hakemuksen jättöpäivä, ja huomasin tuolloin, että minulta puuttui todistus ruotsinkielen tyydyttävästä taidosta. Ainut tähän hätään käsiini saama kuulustelija oli vanha harmaatukkainen, kyynärpäihinsä nojaava ja kumarassa istuva mies. Erehdyin pöydän takana pysyttelevästä punanenäisestä tyypistä pahoin: Kalle Sorainen osoitti luovuutta ja hiljaista huumoria antamalla minulle kolmen tunnin tenttaamisen jälkeen todistuksen, juuri ennen vappujuhlien alkamista. Hän peri kaksinkertaisen maksun käskien tulla viikon kuluttua uudestaan, koska en osannut mitään. Viimeisenä ministerin päivänään ennen Liinamaan virkamieshallituksen nimittämistä, Matti Louekoski olisi halunnut oman miehensä virkaan, mutta kaikki esittelijät olivat kaupungilla. Uusi oikeusministeri Inkeri Anttila avasi minulle portit oikeusministeriöön.

627. Neljä ainetta veressämme ennustavat kuolemaa



Suomalaisten ja virolaisten toteuttamassa biopankki-hankkeessa saatiin murhaavaa tietoa.

Jos normaali verinäyte sisältää seuraavat aineenvaihdunnan tuotteet: albumiini, sitraatti, alfa-1 hapan glykoproteiini ja VLDL-partikkeli, liikutaan vaarallisilla vesillä.

Näiden aineiden tunnistamisella saatiin takautuvasti tietoa, millä riskillä henkilö kuoli nopeasti. Ratkaisevaksi osoittautui aineiden määrä ja koko. Kuolin syytä ei voi ennustaa. Se voi olla syöpä, verisuonitauti, sydän vika tai jokin muu. Se juommeko kohtuullisesti viina tai vettä tai syömmekö lihaa vai kasviksia, ei näytä vaikuttavan tässä tapauksessa kuolleisuuuteen.

Tämä synkän tarinan tiedot löytyvät Päivi Lehtisen  jutusta Helsingin Yliopiston tiedelehdessä 2014/3.

626. Keskiluokka on korvautumassa köyhälistöllä

Suomen keskiluokka on vaihtunut kahteen miljoonaan varattomaan ja köyhään.

Työttömiä on 350000, köyhiä opiskelijoita runsaat 150.000, Eu-mittaluokan muita köyhiä 830000, koulupudokkaita 30000 ja 1100000  eläkeläistä 1300 euron kuukausieläkkeellä.

Loput ovat maatalousyrittäjiä ja hyväpalkkaisia toimihenkilöitä sekä perijöitä tai niiksi tulevia ja upporikkaita.

Ei ole ihme hallitus täyttää budjettivajetta luokista piittaamatta mm. energia-, polttoaine- ja kiinteistöveron korottamisella sekä lapsiperheiden ja työttömien sekä opiskelijoiden etuuksien leikkauksilla sekä sälyttämällä arvonlisäveron ennätystasolla.

Ollaan siis tilanteessa, jossa perinteistä arvonsa tuntevaa keskiluokkaa ei enää ole. Tulevissa eduskuntavaaleissa ratkaistaan, miten kansakunnan uusjako heijastuu vaalituloksiin.

torstai 27. maaliskuuta 2014

766. Konsultin muistelmat - Valtiovarinministeriö tukkanuottasilla ... jatkuu...



Marjasella oli täysi työ pitää järjestelyosaston ja suunnittelusihteeristön porukat siedettävissä väleissä ja estää puolin ja toisin tapahtuvaa piikittelyä erilaisissa tapaamisissa ja kokouksissa. Budjettiosastoa ei saanut myöskään asettaa seminaaripuheissa arvostelun kohteeksi, vaikka siihen olisi meidän mielestä ollut aihetta: se harjoitti yksityiskohtaista virastoihin kohdistuvaa määräilyä, mikä oli meidän oppiemme vastaista. Monet sihteeristöläisistä menivät myöhemmin budjettiosastolle töihin, kuten Juhani Korpela, josta tuli budjettipäällikkö, ja toimeensaava Marja Heikkinen, joka nousi keskeiseen asemaan budjettiuudistuksessa. Jatkuu ..

765. Konsultin muistelmat - Kirjaluonnos roskiin... jatkuu...



Esitellessäni poliisin loppuraporttia Hämeenlinnassa tietojärjestelmäyksikön tiloissa LTS eli lyhyen tähtäimen suunnittelu sai eniten kannatusta. Sillä suunniteltiin muiden muassa nimismiespiirien ja läänin liikenneturvallisuusoperaatiot. Se koettiin hyväksi työkaluksi sovittaa yhteen valtakunnalliset, läänien poliisiosastojen ja nimismiespiirien tavoitteet ja toimenpiteet. Suunnittelua hankaloitti piirien runsaus. Niitä oli yhteensä 452.
Eräänä syyspäivänä sain kutsun mennä Marjasen huoneeseen. Jostain syystä en ollut ennen käynytkään käytävän perällä sijaitsevassa tummasävyisessä huoneessa. Hän oli heittänyt takin pois, enkä osannut päätellä, oliko hän hyvällä vai huonolla tuulella. Hänen levitti kirjaluonnokseni paperit neuvottelupöydälle, ja niissä oli puna- ja sinikynällä alleviivattuja kohtia: punaiset osoittautuivat asiavirheiksi ja siniset kirjoitusvirheiksi. Rivakan yksinpuhelun jälkeen Marjanen oletti minun ymmärtävän, että teksti ei kelvannut edes kirjan hahmotelmaksi. Se oli hyvä ja opettavainen palaute, vaikka olinkin monta päivää Marjaselle suutuksissani, kun hän ei ymmärtänyt etevyyttäni.
Vaikka suunnittelusihteeristö edusti uutta ajattelutapaa hallinnossa – tai ainakin niin me itse luulimme – sillä oli myös vastustajia. Valtiovarainministeriön järjestelyosasto eli mahtikauttaan autoritäärisen Seppo Salmisen johdolla. Sen vankka maine perustui rationalisoinnin, työnmittauksen ja työnsuunnittelun ohjeistamiseen ja ennen kaikkea vallankumouksensa alussa olevaan automaattiseen tietojenkäsittelyyn ja sen kontrolliin. Kaikkiin atk-laitteiden hankintoihin piti saada järjestelyosaston lupa. Tämä ei vielä tavallista toimistoväkeä haitannut, koska toimistolaitteita ei ollut. Kehitys osoitti oikkunsa. Kun atk-laitteita oli vähän, järjestelyosaston atk-kontrolli oli vahvimmillaan, ja kun myöhemmin laitteita oli paljon, kontrollia ei ollut ollenkaan. Jatkuu...

764. Konsultin muistelmat - Kaksi kuolemaa radalla ... jatkuu...



Kirjoittelin raporttia muutamana kesäpäivän. Välillä kävin työporukan kanssa kävelemässä Kaivopuiston rantoja ja polkuja. Puiston reunaa pitkin Katajanokalle menevän junaradan kiskojen väliin, lähelle jalankulkijoille tarkoitettua ylimenokohtaa, oli joka aamu piirretty hiekkaan kaksi ristiä. Tarinan mukaan siinä oli jäänyt kaksi pientä tyttöä harvakseltaan kulkevan tavarajunan alle. Kukaan ei pystynyt vahvistamaan tarinaa, mutta joka aamu ristit olivat ilmestyneet samaan paikkaan.
Viimeistellessäni poliisiraporttia lisäsin siihen kohdan sisäisen laskennan, tulo- ja menoarvion ja viiden vuoden toiminta- ja taloussuunnittelun sekä raportoinnin paremmasta kytkeytymisestä toisiinsa. Tätä kokonaisuutta kutsuimme suunnittelu- ja seurantajärjestelmäksi. Taloussuunnitelman nimi oli muutettu toiminta- ja taloussuunnitelmaksi, jolloin se loi myös parempaa perustaa strategiselle suunnittelulle. Ennen raportin painamista kävin haastattelemassa myös Hattelmalanharjulla sijaitsevan poliisikoirakoulun rehtoria. Hän oli täydellisesti alalleen antautunut mies. Koiranäytös karkurin kiinni saamiseksi suuria mäntyjä kasvavassa rinteessä oli vakuuttava. Jatkuu...

763. Konsultin muistelmat - Supon kynsissä... jatkuu...



Poliisiosastolla hanke oli tullut vastuuhenkilöiden haastatteluvaiheeseen. Kolmenkymmenen henkilön haastattelut veivät aikaa kaksi kuukautta, ja lopputulos oli vaatimaton. Jokainen jo asemansa puolesta puolusti reviiriään ja uskomuksiaan paremmasta elämästä uudistuksien jälkeen. Supon päällikkö Arvo Pentti otti minut vastaan kohteliaana Ratakadun neljännessä kerroksessa tarjoten raikasta mineraalivettä. Yrittäessäni kysyä budjettilukuja tarkempia tietoja Supon toiminnasta hän tarjosi lisää mineraalivettä. Liikkuvanpoliisin päällikkö Knut Aas oli juuri aamulla tullut Tukholmasta ja käskenyt äkäisesti käytävällä ollutta poikaa hakemaan kaupasta jaffaa. Hän vakuutti monta kertaa, että liikkuvanpoliisin itsenäisenä säilyttäminen takaisi parhaiten liikenneturvallisuuden. Jatkuu...

762. Konsultin muistelmat - Pyrkimys virkaan... jatkuu...



Kun hillitty ja herrasmiesmäinen Paavo Virkkunen nimitettiin valtion rautateiden talousjohtajaksi, siirryin salamana toisella puolen käytävää häneltä vapautuvaan huoneeseen muiden ehtimättä sanoa sanaakaan. Hannu Vesan puhe kuului sinne, mutta olin siihen jo tottunut. Laadin omassa rauhassa hakemuksen asuntohallituksen avoimeksi tulleeseen talouspäällikön virkaan. Muutaman viikon kuluttua istuin haastattelussa Hannuksen vaimon Annikin työhuoneessa Asuntohallituksessa. Johtajan huoneeksi se vaikutti pieneltä, jopa nuhruiselta, ja nainen katseli välillä matalan kaapin päällä olevia kehystettyjä valokuvia. Lähes ensi sanoikseen hoikka, energinen nainen virkkoikin tilojen käyneen pieneksi ja muuton olevan edessä. Esitettyään muutaman kysymyksen budjetin laadintakokemuksestani hän sanoi asian olevan selvä ja haastattelevansa vielä yhden hakijan. Muutaman viikon kuluttua virkaan valittiin Teuvo Iäs. Jatkuu...

761. Konsultin muistelmat - Selkkauksia johdon kanssa...jatkuu...



Huolimatta pienistä luentojani koskevista selkkauksista Reijo Marjasen kanssa ja tavastani viihtyä omassa huoneessani osallistumatta kahvihuoneen keskusteluihin rohkenin viedä Marjaselle suunnittelua koskevan kirjaluonnoksen kommentoitavaksi. Olin mielestäni pyörinyt jo niin pitkään hallinnossa ja pitänyt niin monta esitystä laskentatoimesta, että kirja olisi paikallaan. Antaessani Marjaselle luonnokseni kopiohuoneessa kuin ohimennen hän hymähti paperikasalleni ja lupasi kuitenkin palata asiaan syyslomansa jälkeen.
Elettiin edelleen öljykriisin aikaa. Jokaisen piti sammuttaa valot työhuoneestaan pois lähtiessään. Eero kierteli huoneesta huoneeseen muistikirja kädessään ja hyväntahtoinen ilme kasvoillaan kyselleen palkankorotustoiveita. Korotusprosentti olisi itse kullekin kaksinumeroinen. Jatkuu...

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

760. Konsultin muistelmat - Sudenkuopassa.... jatkuu...

Sihteeristöön oli muodostunut sisäinen sanaton hierarkia, kuka voi mennä luennoimaan minkin tason aiheista. Tasot olivat seuraavat alimmasta ylimpään: tilipuitteet, raportointi, laskentatoimen hyväksikäyttö, suunnittelujärjestelmä ja johtaminen. Sen sijaan että tulokkaana olisin tyytynyt tilipuitteisiin, aloin tyhmyyttäni puhua johtamisesta ja tekemään siitä omin päin esityskalvoja. Niiden tekoon oli pakko ryhtyä, kun huomasin, että kalvoarkisto ammotti tyhjyyttään ja kaikki pitivät esityskalvonsa visusti omissa huoneissaan lukkojen takana. Toimistopäällikköni, myöhemmin kauppakorkeakoulun professori, Eero Pitkänen ei välittänyt, mitä puhuin missäkin tilaisuudessa. Hän tuli useasti viikossa juttelemaan vireillä olevasta ohjelmaperusteista suunnittelua käsittelevän kirjansa käsikirjoituksesta ja pyysi, että saisi käyttää piirtoheitinkalvoissa esittämiäni ajatuksia. Valtionhallinnon koulutuskeskus järjesti neljä kertaa vuodessa budjettiseminaarin. Siinä tuli tavaksi, että valtiovarainministeriön budjettiosaston toimistopäällikkö Eino Keinänen puhui ensin yleisesti valtion taloudenpidosta ja minä virastojen taloussuunnittelusta ja seurannasta.Jatkuu...


759. Konsultin muistelmat - Ajatukset romahtavat...jatkuu...



Omaksuimme itse kukin omaan tahtiin sieltä täältä onkien tavoitejohtamisen periaatteita ja välineitä. Jotkut pidättäytyivät tilipuitteisiin toisten mennessä johtamisen perimmäisiin kysymyksiin. Minua kompaktisointimiehenä häiritsi oppien hatara teoriaperusta. Ajan myötä oli kuitenkin taivuttava siihen, että kaikilla oppialoilla ei ole luonnontieteellistä varmuutta ja arjen havainnot olivat usein hyviä osviittoja siihen, mikä oli hyvää ja mikä huonoa käytäntöä. Management by objectivies oli lähtökohtamme ja Ackoffin ja Ansoffin opit esikuviamme. Uskoimme vakaasti, että laskentatoimen esille nostama kustannustietoisuus sai johtavat virkamiehet tosissaan tavoitteleman tehokkaampaa ja parempaa hallintoa. Saimme kuitenkin karvaasti kokea, että harva oli kiinnostunut kustannuksista, kunhan rahat riittivät. Joku umpiviisas talouspäällikkö totesi kerran, että momentti voitti aina. Eli jos rahaa tarvittiin, sitä revittiin vaikka mistä. Eduskunnan päättämällä momentin käyttötarkoituksella ei ollut väliä.

758. Konsultin muistelmat - Neutraalin hallintomallin rusahtelu... jatkuu...



Yksi hierarkioiden murtamista edistävä tekijä oli opiskelijapiirissä alkanut radikalismi. Sen mainingit tarjosivat otollista maaperää toimintavapautta sallivalle ja jopa sitä korostavalle johtamiselle. Samoihin aikoihin tapahtuneella vasemmistoradikalismilla ei ollut tässä murroksessa merkittävää roolia. Sen sijaan meidän ikävuosilla oli. Olimme nuoria, kuolemattomia ja tiesimme kaiken. Vallalla oleva neutraalin hallintomallin rusahtelu raameistaan antoi meille sytykkeitä puhua uudistumisen tähdellisyydestä. Vanha neutraali hallintomalli perustui siihen, että noudattamalla vain säädöksiä ja ohjesääntöjä kansalaiset saivat oikeudenmukaiset palvelut. Pidimme tämän koulukunnan kannattajia vanhoillisina. Mielestämme heidän uudistushankkeilla oli kyllä pitkät varjot, mutta valot olivat matalalla. Näin ajattelimme, vaikkei meillä yhtenäistä hallintomallia ollutkaan tarjota tilalle. Jatkuu...

757. Konsultin muistelmat - Vanhan johtamisen kulisseja kaatamassa.. jatkuu...


Minusta ja työtovereistani riippumattomista syistä asiat menivät valtion hallinnossa eteenpäin. Osastoni päällikkö Reijo Marjasen luennot seminaareissa ympäri maata olivat yhtenä tekijänä luomassa perustaa valtionhallinnon johtamisen kehittämiselle. Marjasen ryhtyessä puhumaan dynaamisuuden ja tuloksellisuuden merkityksestä hänen lennokkaat esityksensä tavoitejohtamisesta olivat ennenkuulumattomia ja herättivät hämmennystä, pelkoa ja ihailua. Osa kuulijoista jopa hätääntyi niin, että joutuivat poistumaan salista. Maaperä kymmeniä vuosia muuttumattomana pysyneen julkisen sektorin uudistussanomalle oli luotu, mutta ei se suinkaan ollut otollinen eikä kypsä – niin suuri oli todellisuuden ja tavoitetilan ero. Sen huomasin luettunani kymmeniä sihteeristön hankkimia alan uusimpia kirjoja, joista erityisen kiinnostaviksi ja omiin käsityksiini sopiviksi koin Peter Drukkerin suomenkieliset kirjat. Ostin ne heti omakseni.

756. Konsultin muistelmat - Suurten päälliköiden pelko... jatkuu...



Paavo Virkkusen kirjoittama uunituore kirja valtion hallinnon suunnittelusta ja seurannasta alkoi työllistää sihteeristöläisiä. Sain poliisihallinnon konsultoitavakseni. Osallistuin poliisiosaston suunnittelukokouksiin Kirkkokadulla viikoittain Paavon toimiessa työnohjaajanani. Poliisiylijohtaja Erkki J. Korhonen osallistui harvoin kokouksiin, mutta aina hänen tullessa paikalle läsnäolijat nousivat seisomaan. Kansliapäällikkö Arno Hannus oli sitä mieltä, ettei tällaisia kokouksia tarvittu, vaan hänen esikuntansa miettii suunnitteluasiat kuntoon. Taloussihteeri Pietari Jääskeläinen oli toista mieltä ja houkutteli Arno Hannusta uudistuksiin ja ottamaan käyttöön viiden vuoden taloussuunnittelun. Jääskeläinen ja Pasi Korvenranta tekivät kovasti töitä sisäisen laskennan käyttöön ottamiseksi poliisissa kovasta vastustuksesta huolimatta. Laskennan avulla tiedettäisiin, mihin poliisiin työaika ja muut voimavarat kuluivat. Nyt sitä ei tiennyt kukaan.Jatkuu..

tiistai 25. maaliskuuta 2014

755. Konsultin muistelmat - Kaksi ristiä radalla.... jatkuu...



Paikka oli minulle entuudestaan tuttu. Olin käynyt siellä kokouksissa ja saanut opastusta laskentatoimen saloihin. Minut ohjattiin istumaan Pietarinkadun puoleisen ulko-oven viereiseen huoneeseen – aluksi yksin, mutta muutaman päivän kuluttua sinne tuli jatkuvasti puhelimeen puhuva kovaääninen Hannu Vesa. Hän osoittautui demarivetoisen nuorisojuntan pälkäneläisten nokkamieheksi. En välittänyt Hannun puheista, vaan katselin ikkunasta kadulle teologianlaitoksen naisopiskelijoita heidän mennessä ruokalaan ravitsemaan itsenään.
Kerran katseluni häiriintyi, kun eräs mies tuli avoimesta ovesta huoneeseeni itsevarman tuntuisesti luoden yleissilmäyksen käytävään aivan kuin haluaisi ratkaista kaikki ongelmat kerralla. Tulija osoittautui vasta virkaansa nimitetyksi valtiosihteeri Teemu Hiltuseksi. Koska ketään muita ei sillä kertaa ollut paikalla kuin kollegani Rolf Paqvalin ja minä, jouduin pitämään seuraa miehelle viereisessä neuvotteluhuoneessa. Öljykriisi oli tulossa ja bensan hinta nousisi yli markan litralta. Hiltusen mukaan valtion budjetti yritettiin pitää alle 50 miljardissa markassa.

754. Konsultin muistelmat - Kaksi ristiä radalla... jatkuu...



Kaksi ristiä radalla (1973–1976)

Kävelin ennen uuteen työpaikkaani menoa pitkin isän ja minun purjehduskaudellani tutuksi tulleita rantoja. Kevät oli parhaimmillaan kesän ensimmäisten merkkien tuoksuessa ilmassa. Eiran puiston rannalla veneiden omistajat raaputtivat paattejaan toisiaan tarkkaillen ja kehuen ja tosiltaan työkaluja lainaillen. Särkän telakan talvisäilytyksestä vene toisensa perään oli pulahtanut veteen valmiina ensipurjehdukselle. Puuskainen tuuli kävi kovana saaden aallot huuhtoutumaan aallonmurtajan yli venepoukamaan. Harakan saari odotti kesävieraitaan.
Vesihallituksessa töitä paiskiessani oli käynyt ilmi, että suunnittelusihteeristön päätehtävänä oli konsultoida ja kouluttaa virastoja uuden, koko valtiota kattavan, sisäisen laskentajärjestelmän käyttöönotossa. Tämä oli merkittävä kokonaisvaltainen uudistus pitkään jatkuneen hallinnon muuttumattomuuden jälkeen. Toki rationalisointia ja työnsuunnittelun kehittämistä oli tehty, mutta tämä ja maksuliike- ja kirjanpitojärjestelmän uudistaminen olivat ensimmäiset valtionhallinnon laajat reformit. Samoihin aikoihin käynnistettiin valtion ensimmäinen viiden vuoden aikavälin taloussuunnittelu. Jatkuu...

753. Konsultin muistelmat - Ensimmäinen kirjallinen työ...jatkuu...






Tarmokkaan ja eteenpäin pyrkivän Temmeksen mentyä takaisin valtiovarainministeriöön toimistopäällikökseni nimitetty Veikko Suutarinen yritti houkutella jäämään Vesihallitukseen. Hän lupasi kahdensadan markan palkankorotuksen ja pelotteli työtahdin olevan valtiovarainministeriössä kova. En tarttunut kumpaankaan täkyyn. Viimeisenä työnä virastolle tein sisäisen laskennan kirjaamisohjeet. Veikko painotti, että ohjeet kannatti laatia yhteistyössä talouspäälliköiden kanssa, jolloin sain käytännön vinkit siitä, mitä kullekin tilille piti kirjata. Tämä työ oli ensimmäinen kirjallinen aikaansaannokseni. Kaksikymmentä sivuista graduani en pitänyt kirjallisena työnä. Siinä oli vain matemaattisia merkkejä.

752. Konsultin muistelmat - Puhelimen päivystäjä...jatkuu...


Sepon makoilut työkaksion pöydällä loppuivat hänen mentyä töihin yksityisen yrityksen talouspäälliköksi. Saimme nauttia Sepon työsuhde-eduista, kun hän vei laskentaporukan saunomaan historiallisen arvokkaaseen Reenpään suvulle kuuluneeseen merenrantahuvilaan. Ahngerin Pena oli katsellut jo pidemmän aikaa työpaikkailmoituksia. Muutaman kuukauden päästä huomasin olevani ainut jäsen laskentaryhmässä Reiskan siirryttyä takaisin insinööritehtäviinsä.
 Laskentajärjestelmän käyttöönotto työllisti yhä enemmän talousosastoa, ja sain komennuksen asettua Jaakko Mikkolan kerrokseen vastaamaan talouspäälliköitä askarruttaviin järjestelmän käyttöönoton pulmiin. Vastailtuani aikani talouspäälliköiden puheluihin sain ylennyksen laskentatoimen asiantuntijaksi, mikä kohotti mielialaani ja häivytti jokitoimiston ikävät epäilyt graduni aitoudesta. Asiasta olin pyrkinyt keskustelemaan jokitoimiston henkilöiden ja etenkin Tumman ja Taimin kanssa seminaarissa, jossa olin luennoimassa raportointiperiaatteista, mutta he häipyivät jonnekin luentoni ajaksi.

751. Konsultin muistelmat - Miten käy suullisessa tentissä.. jatkuu...

Myöhemmin puolet osastosta jännitti, pääsenkö läpi gradun suullisesta kokeest.a. Jännitys lakkasi saadessani siitä reilusti hyväksytyn arvosanan. Kohta tulin osastolle ylemmän kandin paperit kädessäni. 

Kesällä oli entistä virkistävämpää mennä Koskenpäälle Helin vanhempien mökille uudella punaisella 144 Volvolla. Mari-tyttäremme nukkui takapenkillä. Se oli paikka, jossa ensi kertaa vapauduin oudoista henkisistä taakoistani. Vanhan volkkarimme olin antanut Kallelle, joka ei virkannut siihen mitään. Varisjärven mökillä käydessämme hän oli ihmettelevän näköinen aivan kuin olisi hämmästellyt, olivatko Pekka ja hänen vaimonsa vielä olemassa. Isä ja Anja järjestivät meille tilaisuuden Kalastajatorpalla häittemme kunniaksi. Muuta yhteyden pitoa emme enää harjoittaneet, ja kontaktit loppuivat kuin huomaamatta. Työntelin vain Rajatorpassa ylpeänä lastenvaunuja koko Rajatorpan huutaessa huumaavasti Lasse Virenin voitoille Münchenin olympialaisissa.

625. Käsillä tekemisellä aivot kuntoon ja pulmat selälleen

On tiedetty jo pitkään käsillä puuhastelun auttavan ajattelua vaativien pulmien ratkaisemista. Ratkaisu saattaa pulpahtaa pölyimurin vartta lykätessä pitkin lattiaa. Tämän on moni kokenut. Nyt viimeisimmillä tutkimuksilla asiaan on saatu lisävarmuutta. Kudin ja tai virkkaaminen voi auttaa vaativaa ymmärtämisurakkaa. Käsillä tehtävä rutiinityö vapauttaa tällöin aivoja rentoon tilaan niin, että pingotus purkautuu. Rentona aivot toimivat paremmin. Tämä tiedetään jo monissa urheilusuorituksista. Aivoissa rutiinilla kulkevia töitä ylläpitävä limbinen järjestelmä ja monimutkaisesta toiminnasta vastaava aivokuori voivat tällöin rullata kitkattomasti yhtä aikaa, jopa niin, että stressitön limbinen järjestelmä lisää viisaan aivokuoren tehoa.

624. Vasemmistoliitto ulos hallituksesta kehysriihessä

Hallitus joutuu tänään kehysriihessään todennäköisesti luopumaan alemmista arvonlisäverokannoista ja jäädyttämään perusturvaetuuksien indeksit. Sosiaalituki saatetaan asettaa osin vastikkeelliseksi ja opintotukituen määrä vielä enempi kytketyksi opinnoissa edistymiseen.

Nämä ovat vasemmistoliiton aiempien linjausten vastaisia heikennyksiä ja  lisäävät liiton kammoavaa eriarvoisuutta.

Tänään päätyvässä kehysriihessä saatetaan sohaista muitakin vasemmistoliiton pyhiä kohtia.

Vihreitä ja kristillisiä tulevat kehyspäätökset ei aivan vatsanpohjasta kirpaise. Vihreät saavat nostetuksi fossiilisten energioiden veroja ja kristilliset ehkä suvivirren takaisin kouluihin laulettaviksi.

Niinpä ei ole ihme, jos kehysriihen päätyttyä vasemmistoliitto marssii ulos hallituksesta.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

750. Konsultin muistelmat - Epäluuloinen professori... jatkuu...



Viedessäni gradupapereitani apulaisprofessori Suomiselle matematiikan laitokselle hän näytti entistä epäluuloisemmalta. Aivan kuin mies olisi viime näkemältä laihtunut. Epävarmuuttani hänen edessään lisäsi vielä se, että hän oli tullut usein vastaan yliopiston nurkilla enkä ollut varma, millaisen tervehdyksen olisin hänelle esittänyt. Yritykseni eivät varmaankaan olleet näyttäneet kovin viimeisen päälle hiotuilta. Suominen otti vastaan nivaskani kuin minkä tahansa postikasan vilkaisten otsaketta ja sivumäärää. ”Menkää odottamaan käytävälle!”
Pidin tätä huonona enteenä, sillä ensimmäisen virheen löytäessään hän passittaisi minut kotiin tutkimaan paremmin asiaa. Käytävällä ei näkynyt tutun tuttua. Odotettuani tunnin Suomisen ovi avautui rämähtäen. Sisällä Suominen pyysi istumaan alkaen käännellä graduni sivuja. Yhtäkkiä hän kysyi: ”Missä olette töissä?” Kun hädissäni en heti muistanut työpaikkani nimeä, hän jatkoi: ”Mitä teette?” ”Olen Vesihallituksessa laskentatoimen asiantuntija”, sanoin niin värittömästi kuin kykenin. Pienen hymynkareen häivähtäessä miehen huulilla hän alkoi selata nivaskaani. Meni kylmät väreet munaskuihin saakka havaitessani, ettei sivuilla ollut yhtään korjausmerkintää, ei pukin pukkia. Hän palasi takasin yhteen sivuun ja sanoi: ”Zornin lemman todistamisen olisi voinut tehdä toisinkin. Tiesittekö?” Kun siihen hätään en tiennyt, hän kysyi, jatkanko. Kun ällistyneenä parahdin, että pitikö sitä vielä jatkaa, mies hymyili ensimmäisen kerran – leveästi mutta ontosti: ”Ei tarvitse. Työ on hyväksytty. Tulkaa suulliseen tenttiin!” Jatkuu...

749. Konsultin muistelmat - Epäilyt gradun tekijästä... jatkuu...




Jaakko Mikkolan huonetta vasta päätä istuva Sinikka Susi oli kovan luokan konekirjoittaja, joka pystyi lyömään kolmetoistatuhatta lyöntiä puolessa tunnissa. Olin iloinen hänen lupautuessa kirjoittamaan graduni puhtaaksi. Selailtuaan käsikirjoitusta hän oli muuttaa mielensä havaittuaan runsaat oudot erikoismerkit. Niitä kaikkia ei löytynyt koneen printeistä. Muutaman päivän päästä sanoissaan aina varovainen ja hillitty Sinikka tuli luokseni kysymään neuvoja erikoismerkkien kirjoittamisesta, mutta näin hänen kasvoiltaan, että jokin muukin asia askarrutti häntä. Luvattuani hoitaa harvinaisempien merkkien kirjoittamisen hän lopulta kysyi hämillään: ”Oletko itse tehnyt työn?” Nyt minä vuorostani menin hämilleni, sillä kysymys oli täysin odottamaton Sinikan esittämänä. En edes älynnyt vakuutella, vaan totesin lyhyesti, että olin. Muutaman päivän päästä Sirkan käynnistä Mikkolan sihteeri tuli kyselemään samaa asiaa. Vihjailujen jatkuessa kysyin osaston porukalta, mitä kautta epäilyjä oli alkanut tihkua. Kautta rantain kerrottiin entisen jokitoimiston olevan vihjailujen takana. Mikkolan tepastellessa jollain tekosyyllä luokseni sanoin hänelle puoli leikilläni, että pannaan lehteen ilmoitus, kuka tiesi Pekka Huttusen gradun laatijan. Tapaisin mielelläni tekijän. Jatkuu...

623. Kaksi sote-ratkaisun sudenkuoppaa

Hallituksen opposition tuella tekemää sote-ratkaisua on pidetty historiallisena. Sitä se varmaan onkin suurimpien puolueiden sitoutumisen takia. Järjestämisvastuun osoittaminen viidelle erva-alueelle poistaa kaksi periaattellista ongelmaa: perus- ja erikoistason integrointipulman ja pienet järjestäjät. Järjestäminen toteutettaisiin kuntayhtymillä. Uuteen mallin on tarkoitus päästä vuonna 2017.

Ensimmäinen sudenkuoppa on, miten saada kuntayhtymämalli käytännössä toimimaan erva-alueiden suuruus huomioon ottaen. Saatetaan ajautua tilanteeseen, jossa ervan sisällä on monta kuntayhtymää. Silloin ervan johto johtaa kuntayhtymiä. Tämä monimutkainen malli on erittäin haastavaa aluiden yhtymäjohdoille ja yhtymien yhtymäjohdolle.

Toinen vasemmistoa hämännyt sudenkuoppa on aikataulu. Todennäköisesti hankkeen käyttöön otto viivästyy vuosille 2018 -2020, lähes varmasti. Tänä aikana yksityisen sektorin saa niin vahvan jalansijan, että julkisen sektorin on erittäin vaikea vastata kilpailuun. Tällöin julkisen sote-palvelujen kehittyminen voi merkittävästi pysähtyä, jopa taantua.

748. Konsultin muistelmat - Gradun ratkaisu... jatkuu...


Ajellessani Helin kanssa eräänä pyhänä Rajatorpasta suosikkipaikaksemme muodostuneeseen Seurasaareen vanhoja taloja katselemaan, mieleeni välähti Munkkiniemen liikenneympyrässä ratkaisu graduni pääongelmaan: jos päättelyni pitäisi paikkansa, gradu oli selvitetty. Yhtäkkiä asia oli täysin selvä, ja olin varma ratkaisun pitävyydestä. Niin lähellä läpimurtoa olin pyörinyt pitkän aikaa, että ajatuskulkuni täytyi nyt olla pätevä. Kyse oli topologisen avaruuden kahden aliavaruuden yhtäpitäväksi osoittamisesta. Toiseen suuntaan olin pystynyt sen tekemään, mutta toiseen en. Nyt tiet molempiin suuntiin olivat selvät ja käänsin kuplan kesken matkaa takaisin Rajatorppaan muistiinpanoja tekemään.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

747. Konsultin muistelmat - Asumista lähiössä..jatkuu...




Vähitellen minulle selvisi graduni tarkastaja Suomisen harkitsevan katseen ja Kelleyn kirjaan tarttumisen merkitys. Gradun vuoksi jouduin opiskelemaan uudestaan kaikki laudaturtason keskeiset kohdat. Erityisen merkityksen saivat termien bijektio, injektio ja surjektio ymmärtäminen ja niiden hyväksi käyttö filosofisessa ja matemaattisessa todistamisessa. Myöhemmin taisin vähän kerskailla laskentaryhmälle, että homeomorfista kuvausta tarvittiin, jos halusi ottaa selvää maailmankaikkeuden rakenteesta. Laskentaryhmäläiset kyllästyivät lopullisesti matemaattisiin selityksiini väittäessäni tennispallon ja munkkirinkilän olevan toisilleen homeomorfisia. 

Kesken Wallmannin pohdintojani pääsimme muuttamaan Rajatorpan uuteen aravakaksioon. Heli odotti vatsa pysytyssä Wallmannin työn jatkajaa. Rajatorppa oli uusi lähiö, jota asutti kuusikymmentä luvulla alkaneen suuren muuttoliikkeen seurauksena pääkaupunkiseudulle tulleet maaseutulaiset. Talo oli tehty tukevista betonielementeistä, joissa ei ensisijaisesti ollut ajateltu äänieristystä.