Sivut

lauantai 18. tammikuuta 2014

556.Häkissä 12 vuotta kuristaa sielun

Suomessa   nousee säännöllisin väliajoin keskustelua rangaistusten koventamisesta. Kun tapahtuu mieliä järkyttävä rikos ollaan vaatimassa pitkiä kakkuja. Elinkautista vaaditaan, loppuiäksi.

Kannattaa kuitenkin ennen, kuin me kansalaiset annamme lainsäätäjälle toimeksiannon ankaroittaa tuomioita, pohtia, mitä varten rangaistuksia tuomitaan.

Ensiksi, onko rangaistus yhteiskunnan kosto, uhrin kosto, tuomitun hyvitys uhrille, tuomitun ja yhteiskunnan sovitus vai yhteiskunnan pelote? Meillä lähdetään siitä, että eristäminen ja yhteiskuntaan sopeuttaminen riittävät rangaistukseksi.

Toiseksi, miten rangaistukäytäntö sopii meidän yhteiskuntajärjestelmään ja sosiaaliseen tilaan? Jos meillä olisi suuri määrä kaduilla ja kujilla ihmisiä, jotka voivat tehdä rikoksen pienestäkin ärsykkeestä ja tilaisuuden avautumisesta, rangaistusten pitäisi olla ankaria. Nämä henkilöt tehtyään rikoksen tulee pitää  pois kaduilta. Muutoin ulkona liikkuminen olisi liian vaarallista. Meillä ei tilanne ole tällainen, Yhdysvalloissa on.

Kolmanneksi, meillä säädökset antava tuomioistuimille mahdollisuuden käyttää harkintaa, asteikkoa riittää.

Neljänneksi, pitkät rangaistukset eivät auta ennalta ehkäisevästi. Se on tutkittu.  On vaadittu elinkutista istumaan päivästä päivään eli koko loppu ikänsä. Se joka istuu erityksessä elinkautista 12 vuotta, ei ole enää sama ihminen, joka ensimmäisen päivänä koppiin meni.

Rangaistuskäytännöissä maamme on hyvässä viiteryhmässä, pohjoismaissa. Meidän ei kannatta änkeä itseämme sieltä pois esimerkiksi koventamalla elinkautistuomiota. Olemme hyvässä seurassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti