Siirry pääsisältöön


538. Kuntien pakkoliitoslaki

Pakko on paha sana, etenkin omalla kohdalla. Yleisesti hyväksytään se, että tasainen kehitys on hyväksi monessa eri tilanteessa, tasaisuus on valttia. Sekin tiedetään, että muutokset hyväksytään sitä paremmin, mitä kauempana ovat itsestä. Vieläpä sekin hyväksytään, että muutokset ovat välttämättömiä, eivät kaikki. Sitä on vaikeaa aina ymmärtää että, kun tyytyväisyys alkaa, kehitys lakkaa.

Ei tarvitse kovin kauaa historiaa pohtia havaitakseen, kuinka muuttumattomana  Suomen kuntarakenne on pysynyt. Maailma, sen talous, teknologia ovat muovautuneet, edistyneet, välillä pysähtyneet ja uudelleen ryhdistäytyneet usean kertaan tällä välin. Mikään yritys ei olisi pysynyt pystyssä, jos sen rakenteet olisivat noudatelleet kuntarakenteen verkkaista muutosvauhtia. Mutta kunnat ovat selviytyneet verorahoilla ja epätahtisen kehityksen kustannuksella.

Kokonaisvaltaisuus on yhtä paha sana kuin pakko. Tässä yhteydessä se on ruokkinut itse itseään. Kokonaisvaltaisuus on johtanut kuntauudistuksessa kokonaisvaltaiseen odottamiseen. Tämä taika on murrettava.

On ymmärrettävä tai ainakin hyväksyttävä, että suurimmilla kaupunkiseuduilla on kyse kokonaisuudesta ja sen eduista. Elämä, ihmiset, talous, liikenne, kulttuuri liikkuvat vapaasti missä haluavat. Mutta enimmäkseen nämä touhuavat samalla työssäkäyntialueella. Siksi Virkkusen ja kumppaneiden ajama liitoslaki on välttämätön uudistus. Vapaehtoisuuden tie on osoittanut rajallisuutensa. Kangasalan kunnanjohtaja totesi 10.1. tv-uutisissa kuultuaan pakkopykälästä, että nyt taas neuvotellaan yhteistyökuvioista. Aikaa olisi ollut saattaa neuvottelut loppuun.

Samalla kun vaaditaan maakuntien keskusten rakenteiden uudistamista, on myös vaadittava pääkaupunkiseudun ryhdistäytymistä omissa yhteistyökysymyksissään. Ei ole vaikeaa nähdä, että pääkaupunkiseutu on maan veturi. Sillä pitää olla myös yhteen sopivat raiteet eikä kullakin omansa. Kaavailu seutuhallinto on vetelä kompromissien kompromissi. Pitää pystyttävä parempaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3307. Ylen Jälkiviisaat raivostui

Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä

3310. Ylen Jälkiviisaat oli hyvin vihainen Soinille

Ylen Jälkiviisaat oli viimoissaan, kun presidentiksi ei valittu kaikkien jyväjemmarien tuntemaa lihansyöjä Tehniä, vaan Studerius. Tämä mies on Soinin sanoin niin suuri, että mennessään Pohjanmaalle hänet pitää pönkätä latoon tunniksi ennen Laihian torin puhettaan. Saman latoon, jossa Sipilä harjoitteli valtiopäivien avauspuhettaan. Siksi siitä tuli sutta ja silppua, vaikka silppukone oli huollossa Keravalla. Kun kaikki alkaa mennä pieleen, siinä mene matalaksi myös Limingan pellot paljastaen samalla kepun suuren haaveen rakentaa mainitun pitäjän merenrantaan Euroopan suurimman lentokentän tuomaan kepun äänestäjiä Kongosta Kulmunia äänestämään. Tästä ladosta tulee myöhemmin pyhäinjäännös inspiroimaan, kuinka puolue paisuttuaan isoksi voi myös samoilla tulilla näivettyä sitruunaksi ilman, että äänestäjät eivät huomaa mitään, sillä niin suuri oli pelko vielä tupailloissakin.  Tällä välin kaikki nuoret miehet olivat jo Mäntsälän kohdalla menossa heinäseipäät olalla etsimään kesämökkejä, j

3237. Ylen eilinen A-talk oli Orpolle floppi, Henrikssonille timantteja

Ylen eilinen A-talk oli pääministeri Orpolle yhtä kujanjuoksua. Hän aloitti monta kertaa urheasti saman tosi virren, kuinka Suomi selviää vain työteolla velkaantumisen ollessa hurja 10 miljardin luokka vuodessa ja korkomenojen kivutessa lähes neljään miljardiin, jne. Saman aikaan Lindtmanin kertasi kerta toisen perään, kuinka yksinhuoltaja Liisalta viedään tuhkatkin pesästä, kun työttömyysturvasta leikataan ja yksinhuoltaja vähennystä typistetään ja ruoan hinta nouse pilviin ja saman aikaisesti rikkaiden verotus kevenee. Tämän levy pyöriessä jatkuvasti Lindtmanin sanoittamana Orpon ilme vaihteli uskollisen papin ja käytettyjen huonekalujen välittäjän ilmeiden välillä. Lopulta vieressä istuva Anna Maja Henriksson otti kylmästi Orpon paikan tämä jäädessä sivustakatsojaksi alkaen rauhallisesti kohta kohdalta käydä läpi, mitä hallitus tekee, jotta iskut eivät osuisi samoin köyhiin ja vähäosaisiin. Henriksson pelasti Orpon katastrofilta.  

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *