Kirjan hyvyys on lukijan käsissä, ainakin luulemme.
Kirjallisuuden Finlandia palkinnon ratkaisee yksi henkilö. Ehkä näin on hyvä,
parempi kuin komitea. Luin viimeksi vuonna 2012 palkitun Rosa Liksomin Hytti
nro 6. Se oli saanut HS:ssä hyvät
arvostelut. Ei sytyttänyt.
Suurimmasta osasta kirjoista arvostelijat ja suuri yleisö eivät
tiedä mitään. Kirjastot ovat täynnä niitä, osa hyviä. Kalle Päätalon
tuotannosta kriitikoilla ei olut mitään hyvää sanottavaa. Hän oli kuitenkin
kansansuosion kiistaton kuningas. Aloitteleva Väinö Linna ryhtyi kokeilujen
jälkeen kirjoittamaan realistisesti,
niin kuin hyvältä tuntui. Tunteman sotilas sai murska-arvostelut HS:ssä Toini
Havulta, mutta kansansuosion. Samnakaltainen uranousu tapahtui Olavi Viralle
hänen luovuttuaan matkimasta Bing Crosbya. Suurelle yleisölle tuntematon Riikka
Pelo nousi myyntilistojen kärkipäähän saatuaan teoksellaan Jokapäiväinen
elämämme Finlandia palkinnon.
Nykyisessä taloustilanteessa tullakseen myydyksi kirjalla pitää
olla markkinointikykyinen kirjoittaja ja kustantajansa runsas tuki. Tämäkään
ei vielä takaa kirjan hyvyyttä.
Paljon julkkisuudessa esintyyvään ja älykkääseen
kirjoilijaan liittyy riskinsä. Voidaan kysyä, miten Jari Tervon esiintyminen
jokapäiväisissä showohjelmissa edistää hänen seuravan vakavahenkisen
hittikirjansa syntymistä. Imagoon voi tulla samankaltainen särö kuin eräälle
suositun sarjan äiti-roolin näyttelijälle. Hänen mennessä ruokaostoksille
kauppias ihmetteli, miten vähän hän ostaa ruokaa viisihenkiselle perheelleen.
Näyttelijä oli yksin eläjä.
Kommentit
Lähetä kommentti