Kuka muistaa vielä 2000-luvun lopun talousihmisten loitsuja?
Suomi pienenä ja yhtenäisenä maana pystyy reagoimaan nopeasti maailmantalouden
muutoksiin. Meidän säätelyjärjestämä sopii keynesiläiseen valtiovetoiseen elvytyspolitiikkaan
kuin hevoselle länget. Kiinailmiötä pitää vain pelätä.
Me uskoimme moderniin kapitalismiin. Innostus ja usko olivat
vahvoja, koska niin sanotuista yleisistä syistä johtuen pääsimme sitä soveltamaan muita
pohjoismaita myöhemmin. Paperista tuli kolmas osa viennistä 2000-luvulla. Se
oli ikuista.
Me uskoimme myös ehtivämme nopeasti kopioida länsimaiset
johtamistavat, myös institutionaaliset ratkaisut. Nokia nakutti kuin kello.
Merrill Lynchin kaatui 2008 kuin salaman iskemänä. Niin ne
siellä, missä kapitalismi on vahva ja demokratia heikko, meillä vahvat
molemmat.
Kukaan ei tiedä tarkkaan, mitä seuraavaksi tapahtui.
Taloustiede ihmettelee ja levittelee papereitaan. Eurooppaan alkoi laskeutua
pitkä hämärä. Joku mutisi, ettei meidän johtamisjärjestelmämme niin häävejä
ole. Emme ehtineet kopioida riittävästi. Toinen huokasi, että löysätkää
sääntöjä, kyllä alkaa lappaa työvoimaa markkinoille. Kolmas haukkui
yritysjohtoa.
Suomelta jäätyivät kädet. Sanokaa nyt taloustieteilijät
kumpaa uskomme: työvoiman tarjontaa vai viennin vetämistä.
Kommentit
Lähetä kommentti