Sivut

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

     Tiettynä päivänä tarkastajat saapuivat Herttoniemeen ihaillen aluksi huoneiston komeita näköaloja. Toisella naisella oli lehtiö kädessään toisen tehdessä havaintoja. "Täällä on amme! "Pitää saada istuinlauta." "Niitä saa sairaalasta", vastasi lehtiönainen. Kävelin naisten perässä vessaan ovelle ja katsoin seinällä riippuvaa käsisuihkun kahvaa ja kysyin: "Miten isä ylettyy ottamaan suihkun käteensä, kun mies ei pysy edes kunolla pystyssä edes tasaisella lattialla.?" Puhujanainen vastasi: "Pannaan yläpuolelle kahvaan narulenkki. Silloin yletää. Tuohon poraatte kiinni kahvan, josta isänne voi ponnistaa seisomaan." "Hyvä, että on mikro.  Se on turvallinen", sanoi lehtiönainen. Mitä isä siinä lämmittää"? Nainen katsoi minua hetken kuin Kwaijoen siltaa.  "No mitä siinä mikrossa lämmitetään, halkojako?. Aloin hermostua. Sanoin melko äkäisesti, että isä on kaatunut täällä monta kertaa saaden kuhmuja päähänsä ja polttaen kerran selkänsä kuumassa sähköpatterissa. Toinen nainen vastasi yhtä äkäisesti, että ottakaa pois itseviritetyt laittomat patterit, ja käskekää talonmiehen lisäämään lämpöä. "Hänhän tässä näyttää muutoinkin huolehtivan isästänne". Lopuksi osoittautuui, että isä ei saanut tarpeeksi pisteitä vanhustenkotiin pääsemiseksi.

tiistai 30. joulukuuta 2014

1306. Verkottuminen ei ole rupattelua

Mennään johonkin tilaisuuteen verkottumaan. Näin usein kokkareille perustellaan. Osittain tämä voi pitää paikkansa: uusia ihmisiä tavataan, kortteja vaihdellaan ja kevyttä keskustelua käydään päivän kysymyksistä ja jopa toimialan yleisistä näkymistä ja Venäjä-uhista kiistellään. Tällainen voi olla kevyimmillään rupattelua, joka seuraavana aamuna voi olla muisto vain.


Verkottuminen voidaan nähdä myös toisella tavalla. 1990-luvulla tämä "parempi" näkyi siinä, kun asiantuntijat vaihtoivat muutaman vuoden välein työpaikkaa, oppivat lähellä olevien toimialojen bisneslogiikka, yksittäisiä sovellutuksia ja erilaisten toimien työtapoja. Oli selvää, että he myös oppivat tuntemaan työskentelyä erilaisissa toimintaympäristöissä ja eri kieliä ja ihmisiä.


 Nyt 1990-luvun verkottuminen on kehittynyt menetelmäksi, jossa asiantuntijat kiertelevät lähellä toisiaan olevien toimialojen yrityksissä työskentelemässä jopa vuosikausia asiantuntijoina ja johtotehtävissä saamassa kokemusta, oppimassa erilaisia työtapoja ja yhdistelemässä eri ideoita uusiksi ja tuntemaan eri ihmisiä ja heidän vahvuuksiaan.


Nyt tällaisia usein työpaikkaa vaihtavia asiantuntijoita ei katsota enää pahalla silmällä. Ymmärretään, että kun tällä tavoin yrityskiertolaisina toimivia asiantuntijoita satoja, jopa tuhansia ja heidän lyöttäydyttyä eri porukoiksi, syntyy uuden moderneja tieto- ja taitoyrityksiä.




 Juuri sitä mitä Suomi nyt kipeästi kaipaa.

lauantai 27. joulukuuta 2014

1305. Putinin sotaoppi

ÖPutin on uusinut Venäjän sotaopin. Putinin tyyliin ilmaistu sotaoppi kertoo hyvin pitkälle, millaisissa olosuhteissa ja tilanteessa uusiminen tehty ja mitä sillä tarkoitetaan.


Toisen maailman sodan jälkeisen Venäjän ensimmäisen sotaopin rakensi Stalin 1945 Jaltan kokouksessa. Hän oli voitetun sodan sankari ja hän generalismus lupasi Puolalle vapaat demokraattiset vaalit. Hän lanseerasi maailman suurimman valheen: Sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Vaalit järjestettiin, mutta kaikki ehdokkaat olivat Stalinin valitsemia, ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta tuli entistä sattumanvaraisemmin kansaa kurittava kone. Putin kielsi heittämästä ensimmäistä kiveä sitä kohti, joka oli maan suurin sotasankari.


Stalinin raakuudet ja valheet lakaistiin maton alle vuosikymmeniksi. Jeltsinin kaudella aika hukattiin Stalinin hirmutöiden selvittämiseksi ja kansallisten traumojen purkamiseksi. Stalinin symbolia ei haudattu.


Niinpä miljoonat ihmiset pitävät Stalinia Suuren Isänmaallisen Sodan voittajana. Venäjän kulttuuri ei ole kyennyt käsittelemään
 Stalin-traumaa.


Uuden sotaopin taustalla vaikuttavat kymmenet miljoonat entiset leiriläiset ja heidän jälkeläisensä ja sukulaisensa sekä miljoonat Putinista toisin ajattelevat.


Siksi uuden sotaopin, iskulauseen kohteena on nuoriso ja toisinajattelijat: pelottelu, valheet, vääristelyt. Tarkoituksena on pitää yllä Stalin-symbolia ja kansallistuntoista voittajavaltiota.

perjantai 26. joulukuuta 2014

1304. Isä dementiakodissa ja M Pekkarinen aluehallinnon kimpussa                                        Samaan aikaan kun sisäni oli dementiakodissa, päättäväinen Mauri Pekkarinen veti jytinällä eteen päin sisäministeriön otteen vahvistamista aluehallinnosta  ja kuntakentästä, mutta kunnat jököttivät vain paikollaan odottaen parempia aikoja. Pekkarinen perusteli tekemisiään valtioneuvoston päätöksellä alueviranomaisten kokoamissella samaan organisaatioon. Tästä alkoi Pekkarisen komennossa tapahtumaketju, jonka lopputuloksena Keskusta sai haltuunsa koko aluehallinnon. Tällä välin Liponen oli käynnistänyt valtioyhteisöhankeeen valtiosihteeri Rauno Saaren johdolla alivaltiosihteeri Juhani Kivelän tomiessa hankkeen opratiivisena johtajana. Valtioyhteisöhanke tarkasteli ja teki ehdotuksia koko valtiohallinnon toimivuudesta, rakenteista ja ohjauksesta sekä hallituksen työskentelyn uudistamisesta.  Sen yhtenä osaprojektina oli tulosohjauksen kolmannen vaiheen kehittämishanke, jonka vetäjäksi minut määrättiin. Tämän hankkeen konkreettisena tehtävänä oli miettiä, miten valtionhallinnon tuloksellisuutta voitiin mitata ja millaisia tuloksellisuusraportteja tarvitiin. Ei siis mikään helppo työ!  (Konsultin muistelmat, Pekka Huttunen, 2012)

1304. Pöytätavat

Miksi tarvitaan yhteisesti sovittuja pöytätapoja? Epäilijä saattaa tokaista että, miten niin yhteisesti sovittuja. "Minä olen veljeni kaa sopinut omat sääntömme.


Niinpä sitten tädin 80-vuotisjuhlissa veljekset lähes ryntäävät ensimmäisinä seisovan pöydän jonoon. Ympärilleen vilkuilematta he mättävät lautasensa kukkura täyteen perunaa, kalaa, kanaa, katkarapuja, leikkeleitä, porsaan kylkeä, nahkiaisia ja kastikkeita. Mikä saavutus, mikä kukkura!


Pojan kummisetä katsoi viereisestä pöydästä tumma puna nenän päässään kummipoikansa ruoan työntämistä pohjattomaan vatsaansa. Ei kai Helena poikaa nälässä pidä, hymähti setä partaansa.


Itsensä, kutsujen ja isännän sekä muiden vieraiden viihtyvyyden takia kannattaa noudattaa vanhan rouvan yksinkertaisia pöytätapoja: ei täytetä koko lautasta, ensin kalat omalle lautaselleen ja sitten nauttimaan niistä valkoviinin kanssa. Jos otetaan kalaa lisää, vaihdetaan puhdas lautanen ja ottimet. Tämä sääntö pätee aina, kun otetaan lisää. Seuraavaksi otetaan pääruoka, joka yleensä on lihaa ja sen kanssa punaviiniä. Korkeintaan kolmas osa lautanen täyteen. Jälkiruoaksi jotain makeaa, esimerkiksi kiisseliä tai juustoa ja tilkka valkoviiniä.


Tämä ei ole tarkoitettu koko sielua  korventavaksi säännöksi vaan vapaamieliseksi ohjeeksi, jota noudattamalla saadaan sadan henkilön ruokaileminen näyttämään miellyttävältä ja sujuvalta ja myös maistumaan maukkaalta.

torstai 25. joulukuuta 2014

1303. Viran täyttäminen

Ensin valitsin kriteereihin perustuen virkaan heikoimmin sopivan hakijan ja vertasin häntä kaikkiin muihin ja totesin hänen sijalukunsa olevan suurin. Toistin saman toiseksi heikoimmalla olevaan hakijaan.


Toistamalla vertailua niin monta kertaa, että jäljelle jäi vain yksi hakija, päädyin haluttuun lopputulokseen, Salmiseen. Se oli hyvä ratkaisu.


Oli myönnettävä, että tähän menetelmään liittyi arveluttavia piirteitä, mutta jos valintakriteereinä käytettiin vain muodollisia tekijöitä, kuten koulutusta ja alan kokemusta, voitiin päätyä kaavoihin jämähtäneen kapea-alaisen henkilön valintaan.

tiistai 23. joulukuuta 2014

1301. Keskiarvo numeroa paremmaksi kevääksi

     Eikö onnistu! Se on täysin mahdollista, jos pohdit, miten siihen pääset ja sen jälkeen noudatat suunnitelmaasi.

     Ensin sinun pitää käydä läpi ne aineet, joiden numerot voit nostaa yhdellä tai kahdella kevääseen mennessä ja joiden numerot eivät saa ainakaan laskea. Tämä edellyttää, että pohdit nämä aiheet yksi kerallaan läpi ja merkitset paperille tai muuten vain muistiisi, mitkä kohdat sinulle on heikot näissä aineissa.

     Heikkoja kohtia voi olla runsaasti, mutta valitse tärkeimmät kohdat, jotka estävät numeron parantamista kevääksi. Joudut siis ottamaan huomioon oman käytettävissä olevan lukuaikasi ja koulun aikataulun, jotka yleensä näissä tapauksissa ovat tiukkoja. Joudut siis tekemään valintoja ja karsimaan pois epäselvyyksiä, joita sinulle aiheessa on, mutta et ehdi hoitaa niitä kuntoon.

     Tämä on rankka päätös, mutta voi parhaassa tapauksessa käydä niin, että kun oppiminen lähtee rullamaan, nämäkin epäselvyydet ratkeavat kuin itsestään.

     Ehkä suurin muutos, joka sinulta nyt vaaditaan, on pienimuotoinen elämäntyylin tarkistus. Tässä kohtaa ei kannata säikähtää, sillä voit ajatella, että se koskee vain tätä kevätkautta.

     Sinun pitää nousta esimerkiksi aamulla kello seitsemältä lukemaan. Jos ehdit lukea tunnin ammulla, se vasta kahta illalla. Niin paljon tehoja tuo aamuvireys. Illaksi pitää olla myös lukuaikataulu. Kannatta mennä ajoissa nukkumaan. Silloin aamuvirkeydestä saat on täyden hyödyn

     Sinun pitää ilmoitta kavereillesi niin fiksusti kuin mahdollista, että tämän kevään sinä keskityt lukuhommiin. Et siis ehdi kaikkiin kinkereihin mukaan. Hoida välttämättömät someasiat mahdollisimman pitkälle keskitettynä muutamiin hetkiin viikossa, 15-30 minuuttia keralla. Ilmoita tämä kavereillesi.

     Jos sinulla on jäänyt epäselvyyksiä pitkältä ajalta johonkin aineeseen älä masennu. Hoida ne kuntoon keralla koko epäselvyysjaksolta.

    Muista, että eräät aineet vaativat harjoittelemista, muiden muassa matematiikka ja kielet.

     Jos sinulla epäselvyyksiä, joita et pysty omin päin ratkaisemaan pyydä opettaja tai asiaa taitavalta kaveriltasi apua. Huomaat pian, että tämä tyylisi opiskella avaa ja rajaa epäselvyydet niin, että voit ne opettajalle tai auttaja kaverillesi täsmällisti kuvata.

     Kun pidät kevääseen asti kiinni tästä protokollastasi, on varmaa, että opiskelutehosi voi nousta nelinkertaiseksi. Tämä takaa keskiarvosi nousun ainakin yhdellä numerolla.


opiskelu, oppiminen, lukeminen, opettaja, opiskelusuunnitelma

maanantai 22. joulukuuta 2014

1300. Oikeusjärjestyksen reunalla

     Mitä tehdä kun maan  oikeusjärjestelmä toimii sinänsä  tehokkaasti ja laillisesti, mutta se eräiltä osin itseohjautuvana ottaa tehtäväkseen kohdistaa toimenpiteitään liian innokkaasti joihinkin kansanryhmiin?

     Aidosti demokraattisissa maissa tämän ei voisi kuvitella voivan olla mahdollista kuin korkeintaan tilapäisesti jonkin kriisin yhteydessä tai poikkeuksellisessa tapauksessa. Meillä 30-luku oli sellaista aikaa. Oli IKL, Mäntsälän kapina ja muilutukset. Sotaoikeuden käynti ja asekätkentäjuttu olivat meillä omia tapauksiaan. Valtiollisen poliisin toiminta heti sodan jälkeen hipoi oikeusjärjestyksen rajoja.

     Yhdysvalloissa suuri osa mustista nuorista miehistä kokee, että poliisi kohdistaa liian ponnekkaasti katuvalvontaa heihin. Ulkopuolisin silmin tällaisen vaikutelman kyllä saa.

     Poliisipartio voi olla seurannut muutaman korttelin verran autoa, pysäyttää sen vilkun käyttämisen laiminlyönnin takia, panee pojat tyhjentämään taskunsa. Jos autosta löytyy tai taskuista löytyy huumeita ja huumevälineitä, kamarilla selvitellään lisää, onko esimerkiksi voimassa olevia pidätysmääräyksiä. Usein on. Aamulla tuomari päättää jatkuuko pidätys, mitä on takuusumma, milloin pitää tulla uudestaan tuomarin eteen, jne.

     Kun kuvattuja prosesseja on käynnissä jatkuvasti kymmeniä tuhansia eri puolilla maata, koko maan tasolla prosessi ruokki itse itseään. Vankilukua kasvaa ja siinä värilisten osuus on merkittävästi yli painotetun keskiarvon. Liberaali käsiaseen ostaminen ja hallussapito kiihdyttävät prosessia.

     Maan historia on opettanut, ettei tälle kehitykselle juuri voi mitään. Paineet purkautuvat äskettäisen kaltaisina poliisimurhina  New Yorkissa. Pieniä lain tarkistuksia saatetaan tehdä. Sitten palataan päiväjärjestykseen.



  

1299. Sote-alueilla odottaa poliittinen virkanimitysuma

     Talouselämä-lehdessä 44-45/2014 oli peruspalveluministeri Susanna Huovisen ytimekäs haastattelu. Haastattelijana on Seija Holtari.

     Yhden sote-alueen budjetti saattaa olla miljardien eurojen luokkaa ja henkilökuntaa jopa kymmeniä tuhansia. Liikevaihdoltaan sote-alueen johtaminen vastaa esimerkiksi Wärtsilää. Maahan on kaavailtu viittä sote-aluetta.

     Huovisen eräs kommentti pisti silmään. Hän vastaa empimättä kysyttäessä, että sote-alueen johtajien pätevyysvaatimuksista ja nimittämisestä vastaa asianomainen kuntayhtymä. 
 
     Perustehtäviltään alueita voidaan pitää identtisinä. Jättiuudistuksen toteuttamisen lähtökodat kullakin alueella  saattavat poiketa toisistaan paljonkin, mutta suuren konsernijohtajan pätevyysvaatimuksien täyttäminen asianomaisine korkeakoulututkintoinen on ehdottoman välttämätöntä tässä. Siis kokemus suuren organisaation muutosjohtamisesta on välttämätöntä.
 
      Moneen kertaan soten palikoiden yhteen sovittamisessa  ja näköpiirissä odottavien muutostarpeiden puristuksessa, on painotettu johtamiseen laadun merkitystä soten eri tasoilla. Tarvitaan huipputason johtamista. Muuten hanke voi kariutua jo alkumetreillä tähän perustavaa laatua olevaan ongelmaan. 
 
     Hereää kysymys, miksei tässä tilanteessa ja sote-alueiden samakaltaisten johtamishaasteiden vallitessa, ei ole asianomaisessa sote-laissa yhdenmukaistettu johtajien pätevyysvaatimuksia. Tässä tapauksessa yhdenmukaistaminen palvelisi ylimmän konsernijohdon mahdollisuuksia saavuttaa ne miljardiluokan eurojen säästöt, joita  Huovinen piti jopa varovaisena tavoitteena. Miksi tuottavuustavoite saatetaan uhanalaiseksi yksinkertaisella lakitempulla?

     Vastaus ei voi olla, että  yksittäisellä sote-alueen kuntayhtymällä paikallisena toimijana on parhaat edellytykset muotoilla pätevyysvaatimukset niin, että pätevimmät saadaan virkoihin.

     Ettei vain olisi niin, että tällä tavalla saadaan sopivimmat virkoihin muotoilemalla pätevyysvaatimukset kulloiseenkin tilanteeseen sopiviksi? Täytyy myöntää, että tämä on hieman ikävästi sanottu, mutta parempi sanoa se nyt, kuin silloin kun hiiri on kissan suussa. Herää myös epäily rakenteellisen poliittisen korruption mahdollisuuksien lisäämisestä.

     Jos tälle tielle lähdetään, pahimmassa tapauksessa sote-alueen johtaja ja seuraavan tason johtajat on kaikki valittu poliittisen perustein, tarvittaessa pätevyysvaatimuksia uudelleen muotoilemalla.

     Tästä voi alkaa se iänikuinen keskustelu, ettei poliittisuus saa olla este virkaan valitsemiselle. Täytyy huomata, että tätä itsesään selvyyttä ei ole milloin sanonut kukaan muu kuin poliitikko. Ei tietenkään se ole este.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

1298. Ministeriön johtopaikoilla ikääntyneet omat kasvatit

     Kansliapäällikkö laski silmälasinsa pöydälle kahvikupin viereen selostukseni lähestyessä raportin osaan, joka käsittelin oikeusministeriötä. Kun muutakaan vaihtoehtoa ei ollut, jatkoin selostustani puuttumatta yksityiskohtiin.

     Totesin neutraalisti, että tiettyä konservatiivisuuden leimaa ei ollut vielä huuhdottu ministeriöstä pois, vaikka selvää parannusta viime vuosina oli tapahtunut. Kertoessani, että johtamisen nyanssit ratkaisevat, eivät menetelmät, jotka jo lähes kaikki ministeriöt hallitsevat, päällikkö nyökkäsi hyväksyvästi.

     Kansliapäällikkö ummisti kevyesti hetkeksi silmänsä, kun mahdollisimman huolettomasti totesin ääneen, että  johtopaikoilla oli suurelta osin ministeriön omia kasvatteja. Tällöin luonnollisesti  johtokaarti oli varsin ikääntynyttä, ja oli myös vaaraa, että uusia tuulia oli vaikeaa saada puhaltamaan.

     Tämän sanottuani päällikkö katsoi totisena minua.

     Katsoin parhaaksi jatkaa nopeasti seuraavaan kohtaan, jonka läpi käynti muuttui hetken päästä pohdiskeluksi. Päällikkö oli perustanut vuosi sitten seurantaryhmän, jossa oli jäseninä suostumuksensa mukaan edustajat kenttäpoliisista, rikostutkinnasta, syyttäjä- ja tuomioistuin laitoksista sekä tuomioiden täytäntöön panijoista. Ideana oli ryhmässä keskustella, missä kohtaa prosessia oli ongelmia ja kitkaa ja mitä niille voitaisiin tehdä.

     Tätä ryhmää kutsuimme horisontaaliryhmäksi. Ehkä nimi oli huono. Totesimme, että sen kehittämistä kannattaa tulevaisuudessa jatkaa eräiden tahojen vastuksesta huolimatta.

Konsultin muistelmat, Pekka Huttunen, 2012

1297. Nato, Niinistö ja Stubb

      Vanha espanjalainen sananlaskun mukaan näkökulma härkään muuttuu kun astuu areenalle. Tämän olisi pääministeri Stubbinkin pitänyt muistaa hänen kätellessä taannoin Eurooppa-kiertueellaan  Englannin pääministeri Cameronia.  Ennen kättelyä pidetyssä neuvonpidossa Stubb voimakkaasti hehkutti virkaveljelleen Suomen hallituksen nimissä maan Natoon pikaisen liittymisen puolesta.

     Eilisessä lauantaiaamun tv-ohjelmassa Stubb  tarkensi Nato-lausuntoaan: Suomi voi nopeastikin liittyä Natoon, jos hallitus, presidentti ja 2/3 eduskunnasta näin päättävät. Tätä ennen presidentti Niinistö oli jo tehnyt selväksi edusuntaryhmän puheenjohtajille, että hän on ohjaksissa Natoon liittymisessä.

     Tämä Niinistön ulos tulo oli erittäin tärkeä ja hyvin ajoitettu. Viesti oli selvä. Natosta ei tule tehdä minkään puolueen vaaliteemaa ja presidentti on aloitteen tekijä Natosta päättämisestä.

     Se alun härkäkysymys. Kun maalla on monivaiheinen ja1300 kilometrin pituinen rajahistoria Venäjän kanssa härkä on härkä eikä heijastuma silmänpohjassa.

     Se selkeys ja päättäväisyys, jolla presidentti Niinistö ja ulkoministeri Tuomioja ovat tuominneet Venäjän Ukraina-seikkailun ja tuoneet esille Suomen kannat EU-jäsenmaana ja itsenäisenä itseään puolustavana valtiona, ovat tässä tilanteessa riittäviä ja osuvia. Toisin sanoa niissä on kaikki tarpeellinen, mutta niissä ei yhtään ylimääräistä. On sanottu, että taide on sellaista, mutta nyt kerrankin politiikkaa on sellaista.

     Tässä on paljon opittavaa. Ulkopolittikassa ei tarvitse räiskiä eri kokoon panoilla päivittäin eri foorumeilla. Riittää, kun yksi taho sanoo tarvittaessa ja vastaa, kun se on aiheellista.

1296. Kipu masentaa ja tappaa

     Nyt kyse ei terroristien harjoittamasta kiduttamisesta, vaan tavallisten ihmisten kivusta.

     Kiputila voi syntyä nopeasti, kuten onnettomuuden seurauksena. Vakavassa tapauksessa  loukkaantuneet jäsenet pyritään saamaan terveiksi sairaalahoitona ja kuntoutuksella, mutta kipu voi jäädä krooniseksi, eli se parane. Tällöin kipu voi vaihdella voimakkuudeltaan riippuen vuorokauden ajasta, rasituksesta ja monesta muusta tekijästä.

     Näissä tapauksissa lääkkeinä tarjotaan aluksi ehkä voimakkaita kipulääkeitä, mutta  myöhemmin vain aspiriinia tai vastaavaa, koska kipu ei Suomessa ole sairaus. Voimakkaat kipulääkkeet voivat aiheuttaa riippuvuutta ja niitä määrääville lääkäreille uhkaa joutua fimean (virasto) tarkkailuun ja maineen menetykseen.

     Hyvin vakavissa jälkiseurauksissa, kuten parantumattomassa syövässä, riittävää lääkitystä yleensä saa, jos osaa sitä vaatia, ei muuten.

     Selkäkipu on potilaalle kaikkein huonoin kohde. Pahimmassa tapauksessa jos siihen yhdistyy vielä molemmin puoliset lonkkakivut, loppuelämä saattaa olla elämänä pilalla. Tämä siksi, että selkä on kivun kannalta hyvin komplisoitu ympäristö ja kipua voi syntyä mistä tahansa pinteestä, luupiikistä, ahtautumasta, jne.  Tästä syytä selästä valittamisesta on  tullut myös legendaarinen keino pyytää sairauslomaa ja kipulääkkeitä, syystä ja syyttä.

     Jos selkä on todella kipeä yläselästä pakarojen polvien  kautta varpaisiin eikä unta tule, mutta neurologiset oireet puuttuvat tai ovat vähäiset, tavallinen kansalinen on tosi liemessä. Terveys keskuksessa saatat kertoa kymmeniä kertoja selkätarinasi ja hokea kivun olevan asteikolla 1 -10 kymmenen. Lääkärit siellä tekevät parhaansa, mutta käypähoito-ohje ohjaa vain fysioterapiaan. Hyvä sekin.

     Tässä tilanteessa jos potilaalla on muutama tonni rahaa, olkoon ylimääräistä tai ei, kannattaa ehdottomasti mennä yksityiseen magneettikuvaan, niin tarkkaan kuin kone kestää. Paradoksaalista kyllä, hyvässä tapauksessa paikallainen ortopedi voi löytää kuvissa niin paljon rappioalueita, että hänen lausuntonsa perusteella hyvä erikoislääkäri voi määrätä otsa kurtussa riittävän lääkityksen jopa puoleksi vuodeksi. Ei enempää. Kierre jatkuu.

     Kipukierre ei yksin jatku, vaan sen rinnalle tulee pelko ja ahdistus, miten pärjätä ilman asianmukaista lääkitystä elämässään.

     Suomi on kivun hoidan takapajula. Tuhannet tavalliset kansa kärsivät jatkuvasti sietämättömistä kivuista, joita lääkityksellä voitiaisiin lievittää niin, että potilaan elämä olisi elämisen arvoista. Vaikeaa sanoa miksi näin on. Yksi syy on se, että kipu yksin harvoin riittää sairaudeksi. Toinen syy saattaa olla lääkärien pelko voimakkaiden kipulääkkeiden määrääjänä leimautua pillerilääkäriksi. Luulisi, että ammattitaitoien ja oikealla tavalla itsevarma lääkäri ei sorru tällaiseen pelkoon. 

  


lauantai 20. joulukuuta 2014

1295. Sosiaaliohjaajan armoilla

     Sosiaaliohjaaja oli pelottavan päättäväinen tavatessani hänet isän huoneessa. Mielessäni alkoi kyteä pelko, ettei hyvää seurannut nähdessäni isäni vähäiset tavarat pakattuna muovipussiin vuoteen päähän. ”Invataksi tulee kahdeltatoista hakemaan isäänne. Vielä on kierto. Katsotaan se.” Kysyin, mihin isä viedään. ”Mihin isänne koti on kadonnut”, yritti nainen olla leikkisä. ”Tämä mies ei mene kotiin”, sanoin yllätyksekseni.

     Nainen tuli hölmistyneen näköiseksi, mutta kivahti välittömästi. ”Mihin hän sitten menee? Kaupungin vanhainkoteihin ei missään tapauksessa pääse näin hyväkuntoiset ja näin pienillä pisteillä. Paikoista on hirveä pula. Kyllä te sen tiedätte”, jankutti nainen.

     Sanoin silmää räpyttämättä toimivani ison yhtiön markkinointipäällikkönä ja joutuvani matkustelemaan ympäri Eurooppaa ja jatkoin varmuuden vuoksi, ettei varaani voi paljon laskea. Sosiaaliohjaaja närkästyi silminnähden lisää ja lähes karjasi, ettei teidän kaltaisten miesten varaan oltu laskettu mitään. ”

     Konsultin muistelmat, Pekka Huttunen, 2012

perjantai 19. joulukuuta 2014

1294. Pedantit elävät pitkään

     Oletko ulospäin suuntautunut, herkästi hymyilevä, et murehdi asioita ja uskot  kaiken järjestyvän parhain päin? Onnittelut! Varmaankin nautit elämästä  normaalia enempi. Monet sanovat myös, että positiivisen elämänasenteesi vuoksi elät  pitkän ja hyvän elämän.

     Jos olet sisään päin kääntynyt, murehdit asioita ja  varaudut aina pahimpaan, ei hätää.

     Uuden laajan  metatutkimuksen mukaan ihmisen perusluonne tai mentaliteetti ja ikä eivät korreloi keskenään, vaikka yksittäistutkimuksissa tilastollista riippuvuutta on havaittu . Aiheesta on Antti Kivimäen juttu ja professori Markus Jokelan kommentti Yliopistolehdessä 10/2014.

     Jokelan mukaan se, että yhteyttä on löydetty, johtuu tutkimuksen yleistä vääristymästä. Tämä tarkoittaa, että sellaiset tutkimukset, joissa pyritään osoittamaan esimerkiksi masennuksen ja syövän korrelaatiota, saavat herkemmin rahoitusta ja huomiota kuin alan nollatulostutkimukset.

     Meta-analyysilla löydettiin Mäkelän mukaan yksi mielenkiintoinen tulos: nelikymppisenä havaittu   järjestelmällisyys ja tunnollisuus ennustavat pitkää ikää.

1293. Mätä tuomioistuin

     Eläkää yhdessä kuin veljet ja tehkää kauppaa kuin vieraat, toteaa vanha arabialaien sananlasku. Tähän sopisi vielä toinenkin sanalasku ennen pääasiaa: "Älä varasta  -  sillä keinolla et menesty liike-elämäsä. Petkuta (Beadelaire)".

     Nämä sanalaskut tulevat mieleen seuratessa TTIP-neuvottelujen (USA:n ja EU:n kauppaneuvottelut) etenemistä ja niiden synnyttämää keskustelua. Muutama päivä sitten ylen ajankohtaisessa ohjelmassa aiheesta debatoivat ulkomaankauppaministeri  Lenita Toivakka ja professori Martti Koskenniemi. Edellinen puolusti ja jälkimmäinen vastusti.

     Puolustajat ovat vahvaoilla. Tavallisen kansalaisenkin järkeen uppoa, että tullimuodollisuuksien vähentämien, tullauksen sujuvoittamien, tuote- ja menetelmästandardit ja vientilupien karsinta tehostavat ja tuovat säästöjä kummankin osapuolen viejille ja tuojille. Kauppa vilkastuu ja tehostuu.

     Ainoaksi suureksi kiistakysymykseksi on noussut investointisuoja. Investoinnin kohteena oleva maa ei saisi jälkeen päin muuttaa säädöksiä niin, että investoinnista tulee kannattamaton. Tämäkin tuntuu vielä järkevältä.

     Keskustelussa Koskenniemi rajasi kiistaa  niin, että se koskee vain menettelyä, jolla kiistat ratkaistaan. Yhdysvallat ajaa välimiesoikeusmallia, johon kumpikin osapuoli nimeää edustajat. On hyvin todennäköistä, että eurooppalaiset tulevat huomattavasti useammin tällä mallilla häviämään kiistat kuin yhdysvaltalaiset. Tämä siksi, että jälkimmäisillä on ylivoimainen määrällinen ja laadullinen osaaminen tällä alalla ja tässä menettelyssä.

     Tämän takia EU:n ei tule antaa periksi vaatimuksessaan ratkaista riidat jo olemassa olevissa tuomioistumissa, joka kunkin maan omissa tai YK:n taikka IMF:n yhteydessä toimivissa tuomioistuimissa.



torstai 18. joulukuuta 2014

1292. Kansalaisyhteiskunta

     Suureksi kysymykseksi muodostui, mikä oli oikeusministeriön rooli säädösohjauksessa. Mikään toimeenpaneva viranomainen ei näyttänyt hallitsevan edes sen pääpiirteitä. Kyse oli siitä, millainen Suomen moderni oikeusjärjestys pitäisi olla.

     Voitiin perustellusti kysyä muiden muassa, toimiko oikeusjärjestys hyvin, kun poliisi lisäsi jatkuvasti pakkokeino-oikeuksiaan. Ongelmallisuutta korosti se, että poliisiosasto johti poliisia ja samalla valmisteli pakkokeinosäädökset. Myöhemmin kyllä perustettiin ministeriön alainen poliisihallitus. Monista muista länsimaista poiketen Suomesta puuttuu kotietsintälupamenettely. Suomessa poliisi voi mennä suoraan poliisin yleisvaltuutussäädöksen perusteella ihmisten kotiin tutkintasyihin vedoten.

     Voidaan myös kysyä, toimiiko yritysten ympäristölupajärjestelmä oikein, jos yritys itse valvoo lupaansa ja samanaikaisesti kansalaisilla ei ole oikeutta nostaa ryhmäkannetta yritysten ympäristörikkomuksissa. Suomessa ylimmät oikeudet epädemokraattisesti ja läipäkymättömästi itse valtisevat jäsenensä.

     Hyvä oikeusjärjestys ja  kansalaisyhteiskunta sisältävät monia tärkeitä yhteisiä elementtejä

Konsultin muistelmat, Pekka Huttunen, 2012

1291. Miten kiitollisuus vaikuttaa elämälaatuun

     Ihmisen esihistoria suosi ihmistä muistelmaan ja olemaan kiitollisia tapahtumista, joista ihminen selviytyi hengissä, voitti vihollisen tai sai runsaan saalin jaettavaksi. Siis etupäässä ikäviä asioita. Evoluution edetessä tapahtui myös positiivia kehitysaskelia, kuten viljellyn kehittyminen ja asettumien paikoilleen liikkuvasta keräilytaloudesta.

     Syntyi siis miellyttäviä asioita muistella, kiitollisuutta.

     Tästä historiasta meille useille on kuitenkin jäänyt kiitollisuuskäsijarru päälle.  Muistelemme vai negatiivisia asioita positiivisten sijaan. Emme ole hevin kiitollisia mistään.

     Joku pessimistien luonne voi kokea, että hänen ei tarvitse olla kiitollinen mistään. Hän on itse saavuttanut kaiken omalla työllään ja loputtomilla ponnistuksillaan. Tällainen asenne  on masentavaa suhtautumista elämään. Se voi itse aiheuttaa masennusta

     Psykoterapeutti Anneli Liitovaaraa (Ylen aamu-tv) suosittelevat pitämään kiitollisuuskirja tai lähettämään kiitollisuuskirjeitä auttajilleen. Esimerkiksi entisen koulun hyvä opettaja on voinut tietämättään olla suureksi avuksi jokin oppilaan selviytymiselle koulusta. Tällöin kiitoskirje voisi olla paikallaan. Kiitollisuuspäiväkirjan (Voi olla vain päiväkirja.) pitämisellä henkilö kootusti muistelee hyviä tapahtumia ja niihin liittyviä hyviä ihmisiä (Litovaara). Tämä on hyvä tapa opetella kiitollisuutta.

     Näin voidaan vahvistaa kiitollisuuden hyvettä. Tämä hyve meillä monella juuttuu kiinni menneisyyden takertumiin ilman aktiivista muistelua. Kun pääsee käsiksi kiitollisuuden hyveeseen, siitä voi nauttia yksinkin hyviä asioita vain muistelmalla, tietysti myös ystävien seurassa.

     Kun pääsee kunnolla kiitollisuuden kehälle pyörimään ja ihastelemaan menneisyyden mukavia maisemia, mieli rauhoittuu, verenpaine laskee ja elämän laatu kaikkinensa paranee.



keskiviikko 17. joulukuuta 2014

1290. Tehtävä medialle

     Media voisi tulla suuren yleisön avuksi selvittämällä suurin piirtein mistä kyse, kun hallituksen sote-esityksen sanotaan olevan ristiriidassa perustuslain kanssa. On kyllä moneen kertaan toistettu, että kaavailtu rahoitusmalli söisi kuntien perustuslain turvamaa itsehallinto-oikeutta. Entisen sisäministeriön kuntaosaston päällikkö Aulis Pöyhösen kirjoitus eilisessä HS:ssä ei riittävästi tuonut lisäinformaatiota asiaan.

     On ymmärrettävä, ettei media voi  ruveta perustuslakituomariksi, mutta  olisi erittäin myönteistä saada ihmisten pureskeltavaksi, miten lainsäädäntö tässä nyt mene niin solmuun, ettei mikään taho pysty osoittamaan konkreettisia törmäyspisteitä.

     Lisätiedon välittäminen ongelmassa ei olisi vain tiedonjakokysymys, vaan se olisi laajasti ottaen osa vakavasti otettavan median yleissivistävää tehtävää ja viime kädessä lisätieto tässä parantaisi ihmisten mahdollisuuksia toimia kansalaisyhteiskunnan jäseninä.     

1289. Ministeriön traumat

     Kansliapäällikkö halusi ravistaa ministeriön vanhat takertumat pois ja avartaa ministeriön roolia lainsäädännön kehittäjänä. Ainakin ottaa selvää, oliko ministeriöllä siihen mitään mahdollisuuksia. Kukaan ei vain tiennyt, mitä yleinen lainsäädännönkehittäminen oikeusministeriölle tarkalleen ottaen merkitsi.

     Lainsäädäntöjohtajat sanoivat, ettei oikeusjärjestyksen kehittämisessä ollut mitään järkeä. Se oli mikä oli. Edistyksellisten mielestä joka tapauksessa oli hyvä asia, että ainakin oikeusministeriössä pohdittaisiin, miten yhteiskunta saataisiin sellaiseen tilaan, jossa sillä olisi toimivat instituutiot ja oikeudenmukainen ja tasapainoinen lainsäädäntö.

     Kellään ei kuitenkaan ollut riittävän aktiivista pyrkimystä ottaa lainsäädännön kehittämishaastetta vastaan, puhumattakaan, että joku tekisi konkreettista työtä sen edistämäiseksi. Jo lainsäädännön tason nostaminen näytti olevan liian suuri ja vaikea urakka jokaiselle hankkeelle, jota tätä varten oli lukuisia kertoja eri aikoina perustettu.

     Konsultin muistelmat, Pekka Huttunen, 2012

1288. Eversti Helsingin sähkölaitoksen johtoon

     Päivän Helsingin Sanomien mukaan kaupungin sähkölaitoksen, Helenin, johtoon ollaan nimeämässä 65-vuotias eversti työkokemuksena maanpuolustus.

     Äksyltä Uolevi Raadelta aikoinaan eräs toimittaja kykysi puoli leikillään tilanteen ollessa poikkeuksellisesti leppoisa, miksei hän ota pappia johtoryhmään tasoittamaa kokouksia. Raade vastasi, että pappi olisi varmaankin rehellinen, sanoisi mitä ajattelee ja ajattelisi eri tavalla kuin muut, mutta ei hän sellaista henkilöä kaipaa.

     Vaikeaa sanoa, onko Raadeen tokaisulla mitään tekemistä kyseisen everstin kanssa, mutta ulospäin vaikuttaa, että sama valssi tonava kaunoinen poliittisissa nimityksissä jatkuu. Vauhtia tällä kertaa valssille antoi kokoomuksen kanta, että Helena Pesolan Kelasta vapautuva  johtajapaikkapaikka kuuluu heille. Miksei se kuulu pätevimmälle hakijalle?

     Eduskunnan oikeusasiamiehen syytti verohallintoa siitä, että virasto jätti nostamatta kanteita 50 isokenkäistä henkilöä vastaan Liechtensteiniin laittomasti sijoitetuista varoista. Luulisi, että näin rohkea laillisuusvalvoja uskaltaa myös syyttää politiikkoja laittomuuksista poliittisissa virkanimityksissä.

Ylin laillisuusvaloja voisi ainakin  sanoa julkisuuteen, ettei se jatkossa katso hyvällä silmällä harjoitettua menoa, jossa syrjinnän lisäksi saattaa olla mukana korruption piirteitä.

    Jos nimityksessä räikeän syrjinnän kohteeksi joutunut pystyisi valittamaan siviilikanteena asiasta tuomioistuimeen, hän todennäköisesti voittaisi. Syy miksi hän ei valita, on valtavan koneiston vastus, kustannukset ja virkauran tyssäys.

     Politiikojen on turhaa syyttää kansaa siitä, että se ei arvosta heitä eikä heidän työtään. Jos sitä kuuluisaa omaa pesää siivottaisiin, kiinnostusta ja arvostusta tulisi.

    

tiistai 16. joulukuuta 2014

1287. Säädöspoliittinen ministerivaliokunta

     Päivän agendalle on noussut monesta suunnasta normien purku. Päivän HS:ssä asiasta kirjoitti Elina Grundström. Keskuskauppakamari kaipaa raportissaan elintä valvomaan hyvän sääntelyn toteutumiseksi.

     On hyvä, että nyt havahdutaan huomaamaan, että valtiolla on kaksi keinoa ohjata yhteiskuntaa: budjettivalta ja lainsäädäntövalta. Budjettivaltaa on helppo käyttää yhteisen mitan euron ansiosta. Menokehykset ja hallinnonalojen budjetit ovat tässä keskeisiä välineitä.

     Silloin tällöin on keskusteltu oikeusministeriön roolin muuttamisesta nykyistä enemmän lainsäädännön koordinoijaksi ja tason valvojaksi. Vastaus on aina  ollut suurin piirtein, että ne (ministeriöt) valmistelevat ja esittävät mitä haluavat ja joskus mitä sattuu.

     Pääministerin kansliaa ja sen tutkimustietoperustaa ollaan vahvistamassa.  Tästä ehkä voitaisiin päätellä, että sinne sopisi myös Keskuskauppakamarin esittämää lainsäädännön valvontaa. Se on kuitenkin käytännössä mahdotonta. Lainsäädäntö vaatii oman ammattiosaamisensa.  Sitä ei juuri kuitenkaan ole muulla kuin oikeusministeriössä.

     Jos vakavasti pyritään siihen, että  säädösohjaus on saadaan ketterämmäksi, tasoltaan paremmaksi ja huonot säädökset karsituksi, oikeusministeriön lainvalmisteluosastoa on vahvistettava huomattavasti. Jos siitä halutaan analoginen ministeriö säädösohjauksessa kuin   valtionvarainministeriö on raha-asioissa, pitäisi olla myös säädöspoliittinen ministerivaliokunta.

     Todellisuutta ehkä kuitenkin on, että uusi hallitus perustaa asialle suurhankkeen. Se jakautuu osahankkeiksi hallinnonaloittain ja sitä ohjaa ministerien johtoryhmä. Ei mitään uutta, mutta toimivaa, jos niin halutaan.

1286. Narsistijohtajan päivä

     Johtajan vaimo on lukenut, että tällainen johtaja tietää kaiken, on aina oikeassa, ei siedä kritiikkiä,  ei omaa itse kritiikkiä ja ajaa viime kädessä aina omia etujaan. Vaimo ei usko tätä, mutta on masentunut.

     Kun mies herää aamupalan pitää olla valmis ja kanan munan oikeasti keitetty. Jos se on löysä, mies lähtee ja sanoo hyvästiksi syövänsä aamiaisen työhuoneessaan. Sitä ennen aviomies taputtaa kouluun lähteviä poikaa päälaille heidän tuijottaessa pöytään.

     Firman suurimmassa työhuoneessa, josta pystyy valvomaan kaikki kerrokseen tulijat, mies kutsuu vuon perään osastojohtajansa keskusteluun päivän kysymyksistä. Mitä ne ovat, ei tiedä kukaan etukäteen. Siksi kullakin osastopäälliköllä on sisään tullessaan suuri mappi ja läppäri kainalossa.

     Johtoryhmäaamuna jäsenet jännittävät millaisella päällä mies on, onko kanan muna oikein keitetty. Jokainen saa sanoa vuoron perään saottavansa. Lopuksi hän sanelee päätöksen pöytäkirjaan, joka välitetään kaikille tiedoksi

     Sihteerilleen mies sanoo tosinaan ystävälliseksi tarkoitetun sanan ja ostaa kukkia silloin tällöin.

     Työpaikkaruokalassa mies käy kerran viikossa tervehtimässä alaisiaan, kuten hän itse asian ilmaisee, kaikkien jännittäessä, minkä pöydän vuoro nyt on kuunnella miehen seikkailuista.

     Illalla mies vaimon jo saavuttua töistään pojat kainalossa taputtaa vaimoa kevyesti hartioihin, syö nopeasti, potkii puoli tuntia poikien kanssa palloa pihalla ja kehaisee naapurin pihalleen pysäköimää keskiluokan autoa.

     Vaimon kuurattua keittiön mies sanoa menevänsä kaupunkiin liikeneuvotteluihin, soitaa, jos menee myöhään.

maanantai 15. joulukuuta 2014

1284. Kriisijohtaja

     Ristiriidat ovat välttämättömiä. Ehkä kaikkien osuvimmin tämän ilmaisi Bertolt Brecht sanomalla, että mikä on, ei pysy. Eli muutos on kehityksen edellytys.  Jos muutos loppuu, loppu myös elämä.

     Ristiriidan vaikeusaste vaihtelee. Se voi esiintyä lievänä harmina, pahimmillaan räjähdykseen johtavan törmäyksenä.

     Työpaikalla tämä merkitsee jokaisella tasolla  erimielisyyksien sietämistä. Jos työyksikkö on jatkuvien riitojen temmellyskettä, on syytä selvittää riitojen aiheuttajat ja erottaa normaalit ristiriidat epänormaaleista. Tässä esimies on avainasemassa. Kärjistäen ilmaistuna esimies on sitä varten, että hän ratkaisee ristiriitoja.

     Jostakin päälliköstä kuulee sanotavan, että hän on kriisijohtaja. Saattaa olla, että jollakin henkilöllä on tavallista suurempi kyky säilyttää harkinta ja ajatusten kirkkaus paineen alla. Tällöin ei vielä kuitenkaan voida puhua kriisijohtajasta. Vain silloin kun yksikkö joutuu äkilliseen ja odottamattomaan kriisiin ja päällikkö työtekijöineen selviää siitä, voidaan puhua kriisijohtajasta.

     Monet päälliköt aiheuttavat itse kriisinsä ja selviävät tai eivät niistä. Toiset aiheuttavat tahallaan kriisin tullakseen huomatuksi tai narsistisen luonteensa takia.

     Muutosjohtaja pyrkii  tietoisen muutoksen kautta tulokseen ristiriitoja sovitellen. 

     Innovaatioihin perustuvassa yrityksessä ristiriitojen ratkaisu on keskeinen osa bisnestä. Näissä yrityksissä on menetelmät, esimerkiksi testausmenetelmät, joiden avulla ristiriitoja käsitellään, muokataan ja niistä johdetaan tuotteita, mm. lääkkeitä.

     Yksi tieteessä käytetty metodi on osoittaa väittämä oikeaksi ristiriidan avulla. Esimerkiksi jos kokonaisluku x on suurempi kolme ja pienempi kuin viisi, x=4. Tämä siksi, että kaikki muut kokonaisluvut ovat ristiriidassa oletuksen kanssa.

1485. Ampumahiihtäjän tunnekuohu

 Ampujahiihtäjä pyrkii penkalla eliminoimaan kaikki ajatuksensa nollaan ja keskittymään vain seuraavaan laukaukseen. Vasta maalissa näytetään, miltä tuntuu.

   

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

1283. Turha koulutus turruttaa

     Yleinen käsitys on, että koulutus kannattaa aina. On siitä poikkeuksiakin. Ammatillinen koulutus ei kuulu näihin poikkeuksiin, sillä se kannattaa aina. Ehkä suurin ohilaukaus on antaa yleistä johtamiskoulutusta ilman selvää muutosvaatimusta, nimenomaan ilman vaatimusta muuttua. Tällaista yleistä hyvää tarkoittavaa koulutusta on annettu ja annetaan vieläkin sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.

     Kuuluisa sote näyttää nilkuttavan tavalla tai toisella maaliin. Sen peruslinjaukset on tehty. Ei ole syytä epäillä, etteikö se pitkällä aikavälillä onnistuisi.

     Kun kyseessä on pitkäkestoien hanke, jota joudutaan hiomomaan vuosikausia ennen toimivien käytäntöjen löytymistä, tähän  on elintärkeää apua siitä, että soten eri tasoilla toimivilla johtajilla on mahdollisimman yhtenäinen käsitys, miten osat ja kokonaisuus saadaan toimimaan parhaiten. Toisaalta sote kokonaisuudessaan muodostaa ison konsernin ainakin siinä mielessä, että sillä täytyy olla yhteisiä arvoja, strategioita, standardeja, menettelytapoja, kirjaamisohjeita ja johtamismalleja, jne.

     Kun on näinkin riittävästi muutosvaatimuksia ja niiden suunnista selvyyttä, tulisi vakavasti harkita jo tässä vaiheessa sekä johdon että avaintyötekijöiden koulutusohjelmien laatimista. Tietenkin ne pitäisi toteuttaa, jos ovat sen arvoisia. Toteutuessaan nämä omalta osaltaan auttavat välttämään valtavan ison hankeen suurimpia epäonnistumisvaaroja ja auttavat ennen käytäntöön ottoa löytämään uusia menettelytapoja.  Ehkä suurin hyöty kuitenkin saadaan siitä, että tällä tavalla pystytään parantaman johtamisessa tarvittavia valmiuksia.

     Tämä soisi olevan valtio-, kunta- ja yksityissektorin yhteinen koulutushanke.
      

lauantai 13. joulukuuta 2014

1282. Johtaminen ei muutu - opit kyllä

     Jos selailee valtion johtamisen oppivihkoja  ja Rastorin Kehittyvä yritys-vihkosia 1970-luvulta, samat johtamista koskevat lainalaisuudet toistuvat kuin nykyäänkin. Hyvä johtaminen voidaan tiivistää: tuloksellisessa johtamisessa on asetettu yksikölle oikeat tavoitteet ja se saavuttaa ne tehokkaasti.

     Toinen silmiinpistävä seikka on, että vaikka jo silloin korostettiin  atk-järjestelmien kehittämisessä loppukäyttäjän huomioon ottamisen tärkeyttä,  siinä ei ole oppi mennyt perille 50 vuodessa. Aina vain edelleenkin moititaan käyttäjänäkökulman unohtamista.

     Miksi johtamisen oppikirjat muuttuvat ja saavat yhä hienosäikeisimpiä sävyä, vaikka johtamisen sisältö näyttää pysyvän samana? Syitä on monia.

     Jokainen sukupolvi haluaa kirjoittaa oppinsa itsensä näköiseksi ja omalla kielellään. On hyvä kun kukin ikäluokka tekee päänsä itse. Johtamisen välineet, kuten digitalisointi ja älyjärjestelmät, vaativat omaa kieltään ja näköistään johtamista. Verkkokauppa on johtamisen kannalta oma maailmansa verrattuna sekatavarakauppaan. Paljon kyseenalaistakin mainetta saanut globalisaatio vaatii osaamisensa. Kirjojen julkaiseminen on arkipäiväistynyt, huomattavasti halventunut ja julkaisukynnys myös laskenut.

     Jossain määrin on  totta, että alalta julkaistaan oppaita ja jopa oppikirjoja, joiden anti on vähäinen. Tämä ala on kuitenkin ala siinä suhteessa  muiden joukossa, että epätäydellinen tuo siihen viehätystä ja mielenkiintoa.



1281. Julkisen sektorin digitalisointi

     Talouselämässä 44/2014 Lauri Ojala kirjoitti Suomen digitalisoinnin ontumisesta. Aivan syystä. Esimerkkinä hän käytti hallituksen esitystä energiatehokkuuslaiksi. Siinä hänen mukaansa ei ole  huomioitu uusimman digiteollisuuden tarjoamia mahdollisuuksia.

    Yhtä huolestuttavaa on, että Suomi on pudonnut kelkasta myös digitalisoinnin hyödyntämisestä julkisen sektorin tuottavuuden parantamisessa. Tämä on erittäin turmiollista, koska julkisen sektorin tuottavuuden kohottamien on avain asemassa sen kustannusten alentamiseksi ja kurissa pitämiseksi.

     Tässä yhteydessä verotuksen digitalisointia on pidetty malliesimerkkinä ict:n käytön mahdollisuuksista. Muut siihen on osittain koira haudattuna. Verotuksen sujuvuuden parantumisesta voi antaa 3,5 miljoona verovelvollista hyvin puolatavia lausuntoja. Tämä ei voi olla näkymättä verottajan julkisuuskuvan parantumisena ja siitä käydyssä keskustelussa. Toisaalta verotus on pitkälle numeroilla laskemista, mikä tekee siitä otollisen tehostamiskohteen ict:lle. Silti kaikki arvostus verottajan onnistumiselle tässä.

     Se mitä median kannattasi digitalisoinnissa ja älyjärjestelmissä seurata, on muiden muassa Kaakkois-Suomen Carea-soteyhtymän ict-järjestelmän kehittäminen ja sen eteneminen. Siinä ovat muka Fujitsu toimittajana ja VTT asiantuntijana. On siis panostettu.

     Jos tässä hankkeessa onnistutaan sillä on suuri merkitys sekä asianomaiselle soteyhtymälle että rohkaisijana koko julkiselle sektorille. Niin paljon jälkimmäinen on saanut viime aikoina ict-aikomuksistaan kuraa niskoilleen.

1280. Meno käräjäoikeuteen

     Matkalla käräjäoikeuteen päällikkö näytti omiin ajatuksiinsa vaipuneelta, huolestuneelta professorilta ja ehkäpä myös turhautuneelta kymmeniä vuosia samoilla paikoilla istuneisiin virkamiehiinsä, joiden ajatuksiin ei hevin kukaan päässyt käsiksi.

     Käräjätalo oli kaksikerroksinen, mielenkiinnoton, rapattu talo. Päivän anti yllätti, sillä yhteistilaisuudessa henkilökunta puhui avoimesti laamannin läsnä ollessa henkeäsalpaavia tarinoita työyhteisön ihmeellisyyksistä. Äänenpainot olivat provosoivan suoria. Puheista päätellen virasto oli varsinainen riitojen temmellyskenttä.

     Päällikkö jakoi kokoushuoneessa tyynesti puheenvuoroja laamannin istuessa vaitonaisena selkä kyyryssä hänen vieressään. Päivän päätteeksi sovittiin, että haastattelisin kaikki henkilöt. Se oli melkoinen urakka, jos kymmenenkin prosenttia kuulusta piti paikkansa. Tunnetta oli niin paljon mukana, ettei kyselytutkimus toisi riittävästi esille syvissä pohjavirroissa piileskelevää todellisuutta.

torstai 11. joulukuuta 2014

1279. Aarnio-juttu ja poliisin hierarkiat

     Päivän Helsingin Sanomissa A16 oli kaksi Susanna Reinbothin juttua. Ensimmäinen käsitteli Helsingin poliisilaitoksen suhtautumista Aarnio-tapauksen ilmituloon ja toinen brittiläisen poliisiasiantuntija Gordon Harrisonin mielipiteitä poliisin tietolähdetoiminnasta.

     Kummasakin oli kysymys siitä, miten yleisön luottamus säilytetään hierarkioita korostavaan organisaatioon.

     Hierarkiat eivät tietenkään ole itsetarkoituksia, vaan ne kuuluvat tavalla tai toisella jokaiseen pakkovaltaa käyttävän organisaation luoteeseen kuten poliisille, vankeinhoidolle, verottajalle, rajavartiolaitokselle, tullille, jne.

     Tällaisten organisaatioiden sisään rakennettuun identiteettiin kuuluu muiden muassa se, että ylempi taho joutuu puolustamaan alemman tason ratkaisuja. Tämä siksi, että alempi taso joutuu tekemään oikeita päätöksiä ikävissä tapauksissa, esimerkiksi verottaja. Näissä tapauksissa alemmalle tasolle ei jää mitään käteen, jos ylempi ei puolusta niitä.

     Seuraavaksi tullaakin Reinbothin ja Harrisonin  esiin tuomiin väärinkäytöksiin.

      Kuten Harrison korostaa organisaatiossa pitää olla tarkat ja kaikkien asianomaisten tahojen omaksumat pelisäännöt, joita noudattamalla varmistetaan ajoissa, ettei väärinkäytöksiä esiinny. Jossain määrin niitä tapahtuu aina, mutta jos etukäteen on mietitty, mitkä ovat ne kriittiset kohdat, joka altistaa vääriin käytöksille, ennalta estämiselle  on hyvät perusteet.

     Reinbothin ja Harrisonin nostamat näkökulmat hyvä sisäinen tarkastustoiminta ottaa kyllä huomioon.  

1278. Työehtojen joustavoittamien a la Vartiainen

     Harvoin taloustieteellä on osoittaa yhtä selvää näyttöä teorian pitävyydestä kuin työn tarjonnan lisäämisellä talouskasvun kohoamiseen. Tämä on tiedetty sodan käynnissä jo pitkään, tosin myös sen haitat: kun joukkojen määrää lisätään, voittoja saavutetaan, mutta myös tappiot kasvavat.

     Joka tapauksessa näyttää siltä, että Juhana Vartiaisen tuputtama työehtojen joustavoittamista on tavalla tai toisella kokeiltava myös Suomessa. Tämä ei johdu siitä, vaikka siltä näyttää, että kun kaikki keinot on käytetty, tämä jää jäljelle, vaan reaalilähtöistä työmarkkinapoliittisista syitä. Kuhan ensin on annettu STTK:n Antti Palolan antaa päässä liiat ensi-innostuksen höyty päästään, eiköhän tässä asiassa päästä eteen päin.

     Työntekijäpuolen blokkiinnuttua yhtä iso järjestöä kohti se johtanee myös nykyistä runsaammin työpaikkaisiin sopimuksiin. Se myös avaisi portteja uuden tyyppisten työmarkkinajohtajien esiin marssiin vaikutusvaltaisille paikoille.

tiistai 9. joulukuuta 2014

1277. Ratkaisu soten ict-ongelmiin

     Kerrankin hyviä uutisia sote-uudistuksesta. Talouselämässä 43/2014 oli juttu Kymeenlaakson sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymän suunnitteilla olevasta ict-arkkitehtuurista. 

     Henkilökunta tunnistautuu Patja Easy -työympäristöön terveydenhuollon ammattilaisen toimikorilla. Kevytpäätteiden kautta järjestelmään pääse kirjautumaan mistä tahansa toimipisteestä.

     Fujitsu toteuttaa ratkaisun. VTT on myös mukana taustalla.

     Jos aiottu ratkaisu osoittautuu toimivaksi ja jos se voidaan monistaa  kaikille tarpeellisille sote-yksiköille, siinä voisi olla  ratkaisu  pitkälle koko soten ict:ksi.

     Artikkelista ei käynyt ilmi laajennettavuutta koko soteen, mutta rivien välistä tämä lienee tarkoitus.

1276. Kaikki hakevat toistensa virkoja

     Kävellessäni ruokatunnilla ilmoitustaulun ohi aloin käsittää toimiston outoa oloa. Siinä oli pitkä lista viraston avoimia virkoja, jotka olivat osaston lakkautettuja virkoja, mutta julkistettu avoimiksi koko virastossa.

     Näin tilanne oli muodostunut sellaiseksi, että kaikki epäilivät toisiaan toistensa virkojen hakemisesta.

    Tämä ei häirinnyt minua lainkaan, vaan paransin tahtiani huoneeni uumenissa, vaikka yli-insinööri käski lopettaa lukutouhuni. Se nimittäin oli jo yleisessä tiedossa ja keskustelun aiheen ruokalassa.

    Vastatessani yli-insinöörille teekkareiden tekevän täällä kovalla palkalla diplomitöitään mies hieroi otsaansa ja sanoi jotain siihen suuntaan, että antaa olla.

     Tunsin olevani vahvoilla miehen suhteen, sillä miehen lukitussa perähuoneessa oli käynyt koko toimistossa työskentelyni ajan toisen osaston hyvännäköisiä naisia tekemässä vaikka mitä – olin tästä vähän katkera miehelle.

Konsultin muistelmat, Pekka Huttunen, 2012

maanantai 8. joulukuuta 2014

1275. Piilossa tenttiin lukemassa

     Toimistossa vallitsi tulevan organisaatiomuutoksen värittämä kaaos kaikkien näytellessä tekevänsä töitä. Mutta olotila oli irrallinen ja höllentynyt. Kaikkea tapahtui, mutta mitään ei saatu aikaan. Tämä sopi minulle kuin tehtaalle pilli.

     Menin yhteen laatikoita ja pöytiä täynnä olevaan huoneeseen ja aloin lukea urakalla vihreäkantista raamattuani, Kelleyn General Topologia.

     Muutaman viikon sain olla rauhassa, ja ovella silloin tällöin kurkkivat luulivat minut tekevän Päijänne-tunnelin virtaaman summakäyrää. Ilo oli loppua lyhyeen talousosaston päällikkö  löytäessä minut tarkastusmatkallaan nenä kirjassa kiinni ja kysyessä: ”Mitä maalari puuhaa?” (Olin maalannut ennen juhannusta osaston käytävän seinä.)

     Päähäni välähti valehdella kylmästi tekeväni Päijänne-tunnelin massalaskelmia. Vienon hymyn kareen välähtäessä huulillaan päällikkö poistui tikuttavin askelin jättäen oven auki kolisevaan käytävään.

Konsultin muistelmat, Pekka Huttunen, 2012 

1274. Työyhteisössä toimimisen harjoittelua peruskoulussa

     Päivän Helsingin Sanomien pääkirjotussivulla Kirsti Lonka ja Esko Hannula osuivat naulan kantaan korostaessaan työelämän taitojen oppimista peruskoulussa. Siinä iässä nuorilla on hyvät valmiudet ja mahdollisuudet opiskella ja oppia näitä välttämättömiä kykyalueita.

     Nuoren mieli on avain ottamaan vastaan uusia haasteita ja koulussa heillä on myös hyvä infra harjoitella työelämän taitoja.

     Monen oppiaineen sisään voidaan enenevässä määrin rakentaa tositilannetta kuvaavat lavasteet ja käsikirjoitus, esimerkiksi työpaikkahaastattelusta. Jokaiselle löytyy rooli harjoituksessa näyttelemiseen, kun tarpeellinen kierrätys tehdään.

     Toisena esimerkkinä voisi olla konsulttiyrityksen uudesta tuotteesta päättäminen johtoryhmässä. Siinä löytyy luontevat roolit myös  jokaiselle.

     Kolmantena saattaisi olla yt-neuvottelujen läpivienti, neljäntenä keskustelutilaisuus koulun energiajärjestelmän  muuttamiseksi uusiintuvaa ja bioenergiaa suosivaksi.

     Koulun näytelmä- tai kirjakerho voisivat avustaa käsikirjotusten laadinnassa.

     Saatettaisiinpa toisi pohjainen harjoittelu viedä niin, että oppilasryhmä tekisi analyysin johtopäätöksineen paikallisen pienyrityksen kehittämiseksi ja esittelisi raportin yrityksen johdolle.

    Nyt kun oppisisältöä ollaan uusimassa, toivottavasti Lonkan ja Hannulan ajatukset ehtivät vielä mukaan.  Ne tarjoavat yhden tärkeän keinon nostaa maasamme kommunikaation, johtamisen ja innovaatioiden  tasoja.   


1272. Filosofian maisteri



     Sain vihdoin luonnontieteiden kandidaatin tutkinnon. Hakiessani loppumerkintää Porthanin kuudennen kerroksen matematiikan laitokselta jouduin käyttämään portaita, koska hissit eivät toimineet: opiskelijat olivat vallanneet kitaroineen talon aulan, ruokalan portaat ja hissien edustat.

     Apulaisprofessorin istui huoneessaan pelokkaan näköisenä kysyen, miltä portaikossa näytti. Kertoessani siellä istuvan kitaransoittajia hän räpytteli hermostuneesti silmiään ja kokosi työpöytänsä papereita kasaksi eteensä.

     Edellisenä iltana istuskellessani manalaporukan kanssa joku kertoi, että meneillään oli jonkinlainen Vanhan valtaus. Kukaan ei siihen erikoisemmin reagoinut kuitenkaan.

     Konsultin muistelmat, Pekka Huttunen, 2012

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

1271. Manala työhuoneena

     Boheemisen Manalan valkoisten pöytäliinojen peittämissä pöydissä kerrottiin monimutkaisia tarinoita, iloisia ja surullisia. Pentti Saarikoski antoi signeeratun runokirjansa. Isän uusi vaimo pyysi sitä lainaksi seerumilaitoksen lääkäriesimiehilleen, ja sille tielle se jäi samoin kuin Paavolaisen Synkkä yksinpuhelu.

     Isän komppanianpäällikkömäinen elämäntyyli ja boheeminen elämänasenteeni eivät olleet paras yhdistelmä yhteiseloon Herttoniemen tornitalon uudessa sadan neliön työsuhdeasunnossa. Ne vain kärjistivät toinen toisiaan isän keskittyessä bisnesasioihinsa ja minun syventäessä opintojani Manalan pöytäjengissä.

     Joskus rahapulani oli niin totaalinen, että kävelin keskustasta Herttoniemeen.

     Pääsin Suomen Sokerille raakasokerisäkkien puhdistajaksi Töölönlahden rantaan. Työstä maksettiin viisikymmentä penniä säkiltä. Painaessani töitä vanhan ukonkörilään kanssa kuubalaissäkkien kimpussa mietin samalla opintojeni sujumista. Tämä ei tietenkään ollut paras mahdollinen paikka opiskelustrategian luomiseen. Sain kuitenkin mainetta säkkien pudistajana niin paljon, että pääsin seuraavana kesänä trukkikuskiksi.

     Konsultin muistelmat, Pekka Huttunen, 2012

1270. Isoisän nyrkin alla

     Äidin oli kuitenkin tyytyminen kohtaloonsa anoppilassaan. Äidin kasvat muuttivat ilottomiksi, ja hän lopetti kaikenlaiset lellittelynsä minua kohtaan eikä illalla puhunut sanaakaan minulle.

     Isoisiäni Kalle ja mummoni Hilja olivat myös pettyneitä isän Helsinkiin menoon ja joutuivat rahapulassaan  myymään ensin takamaitaan ja myöhemmin metsiään ja peltojaan. Heidän talo ei tuottanut juuri lainkaan, puhumattakaan lanteista vähäiseen veronmaksuun. Rahaa riitti aina joksikin aikaa, mutta talo alkoi käpertyä ulkomaailmalta. He kääntyivät jonkinlaisiksi lestadiolaisiksi, ja taloon tulivat sen myötä seurat, virrenveisuu j maallikkosaarnaajien jylisevät tuomiojulistukset.

     Sanakuulijoita varten makasiinissa säilytettiin vihreitä, petrolille haisevia penkkejä.

     Samoihin aikoihin Kallen suhtatumien minuun,  pojanpoikaansa muuttui hämmentäväksi. Kesällä puinnin aikaan hän komensi minut  istumaan kuorma-autonsa etupenkin vasemmalle reunalle. Hädin tuskin pysyin siinä putoamatta auton lattialle tuskin tielle, pyörien alle, kun Kalle lähti kovaa ajamaan pellolta pihalle kärrytietä pitkin. Olin kauhusta jäykkä Kallen pysäyttäessä autonsa yhtäkkiä makasiiniin eteen.

     Pihanurmikolle jäi muistoksi pitkät mustat jarrutusjäljet nurmikon tempautuessa epämääräisiksi mutamöykyiksi urien reunoille.

     Kerran heinäaikaan hän puolipakolla käski ajaa traktoria rinnettä ylös veräjän eteen, mutta hänpä olikin koplannut jarrut toimimattomiksi. Ennätin hypätä takaperin holtittomasti vierivän traktorin  kyydistä pellon pientereelle ennen, kuin se kellahti kumoon penkkaa vasten. Kalle oli jättänyt traktorin työkulupakin luukun roikkumaan alas, mikä ei jarrupolkimen pohjaan painamisen.  nyrkin alla.

     Konsultin muistelmat, Pekka Huttunen, 2012

1269.

     1269Opiskelun vaatetuksesta problema
Aluksi minua huolestutti vaatetukseni, sillä en tiennyt, miten Helsingissä opiskelijat pukeutuivat ja miten siellä ylipäätään käyttäydyttiin. Oletin kavereiden menevän puku päällä luennoille. Isän uusi vaimo Anja osoittautui käytännön ihmiseksi, ja hän kertoi, että voisin käyttää suoria housuja ja villapaitaa. Muutoinkin Anja osoittautui aivan tavalliseksi ihmiseksi. Jostain syystä olin kuvitellut hänen olevan erilainen meihin tavallisiin leivänsyöjiin verrattuna.

     Helsinki oli silmissäni suurkaupunki tuoksuineen, valoineen ja ihmisvirtoineen. Se sykki aivan eri tahdilla kuin Haapajärven raitti. Olo isän kotona Herttoniemen Eränkävijöidentorin kaksiossa alkoi tunnustellen. Melko nopeasti kuitenkin ymmärsin, ettei minun ja isän välille syntyisi läheisiä välejä. Hän ilmoitti antavansa minulle joka kuukausi seitsemänkymmentä markkaa, eikä hän opintoihini puuttuisi.

     Syksyllä lukukauden alussa rehtori Edvin Linkomies kätteli toisen kerroksen käytävällä jokaisen fuksin, ja vahtimestarit komensivat pojilta kädet pois taskuista. Miehen haukankatse vaani koko ajan, ettei tytöillä ollut pitkiä housuja. Linkomiehen edessä tunsin ensimmäistä kertaa, että jonkun olisi pitänyt jo aiemmin opettaa, kuinka suuri maailma oli.
julkishallinto, kirjailija, kirjoittaminen, koulutus, kyvykkyys, oppiminen, politiikka, työelämä, ura, yhteiskuntakritiikki,

     Konsultin muistelmat, Pekka Huttunen, 2012

1268. Kokoomus ja virkamiesvilunkin pelaajat

      Suomalaiset oat tottuneet virkamiehensä noudattavan korkeaa virkamiesmoraalia kaikissa  virkatoimissaan ja hyvän virkakäytöskoodin pelaavaan. Näin pääsääntöisesti on käynytkin.

     Valelääkärijupakat ja eräiden vääräpaperihoitajien iljettävät teot kuuluvat jo eri sarjaan, jossa leikitään jo jumalaa.

     Kun tarkastellaan, missä virastoissa sen johtajan moraali on ainakin jokin verran viime vuosina  horjahdellut, niille saadaan yllättävä yhteinen tekijä. Näitä virastoja ovat olleet esimerkeiksi  patentti- ja rekisterihallitus, merenkulkulaitos, valtion liikennevirasto, Helsingin kaupungin liikuntavirasto ja viimeksi Tulli.

     Epäillyt rikkomukset ovat koskeneet lähinnä epäselvyyksiä viraston luottokortin ja  auton käyttöä omiin ajoihin ja läheisten suosimista virkarekrytoineissa. Muutamat tapaukset ovat edennet lainvoimaisiin tuomioihin saakka.  Erään pääjohtaja lukitusta kaapista katosi sopimus, jolla pääjohtaja ei suosinut urakassa ystäväänsä jättämällä kilpailuttamisen tekemättä. Erästä rahasotkujen lisäksi epäiltiin rattijuoppoudesta, mutta mies lukkiutui työhuoneeseensa nukkumaan syötyään sitä ennen hyvän annoksen unilääkeitä.

     Näitä herroja yhdistää se, että he tulevat suoraan yksityissektorin palveluksesta julkishallioton, kaikki todennäköisesti kokoomuksen mandaatilla.

     Korostettakoon, että jokaisesta vähääkin suuremmasta ryhmästä löytyy aina vilunkin pelaajia. 


lauantai 6. joulukuuta 2014

1267. Yliopistoon pyrkiminen

      Käänteentekevänä asiana elämässäni oli pyrkiminen yliopistoon.Yliopiston päärakennuksessa oleva suuri luentosali oli täynnä matemaatikoiksi pyrkijöitä, ja pääsykokeita valvova pääjehu alkoi kierrellä salia jokaista pyrkijää kasvoihin tiirailleen ja papereita selaillen.

     Aluksi luulin kyseessä olevan todistusten tarkistus, mutta sitten käsitin miehen tarkistavan henkilöllisyyspaperit. Huomasin, että minulta puuttuivat kaikki paperit, jopa junalittera Ouluun. Nousin ylös puolikaljun miehen edessä ja, kun tämä tivasi, eikö minulla ollut edes teinikorttia, kerroin niin jämäkästi kuin osasin, ettei mukanani ollut henkilöllisyyteni osoittavia papereita.Miehen kysymys teinikortista hymyilytti, sillä Haapajärvellä ei tunnettu teini-sanaa.

     Mies tuijotti pitkän aikaa rähinäremmiäni harmaat silmät viirussa punniten, puhuinko totta syntymäajastani, palveluspaikastani ja komppanianpäällikkyydestäni. Lopulta hän siirtyi sanaakaan sanomatta seuraavan pyrkijän luokse.

     Myöhemmin sain tietää, että mies oli professori Veikko Paatero. Kokeet eivät tuntuneet onneksi vaikeilta, ja parin viikon kuluttua nimeni oli yliopiston ilmoitustaululla hyväksyttyjen joukossa.
 
 

1266. Kokoomus taipuu

     Tuoreen mielipideselvityksen mukaa Stubbin tapa johtaa hallitusta ja eräät maneerit pääministerinä ovat laskenut pääministerin arvostusta selvästi. Stubbin ministereiden unelmatiimin mahdollisuudet käydä vaalitaistelua näyttävät valuvan hiekkaan. Grahn-Laasonen, Räty, Männistö ovat kompuroinet. Ylimieleisyystilaston ylivoimainen johtopaikka syö kannatusta kuin rutto.

     Ikävä virhe Stubbilta oli, kun hän heti valintansa jälkeen asetti suurimmaksi tavoitteekseen johdattaa kokoomus seuraavissa vaaleissa suurimmaksi puolueeksi. Heti seuraavakasi oli hallituksen julkistaminen toteuttajahallitukseksi. Alokasmaisia virheitä.

     Keskustan kadotessa kannatusmittauksissa pilviin kokoomus joutuu taistelemaan suosiosta tavallisten kuolevaisten puolueiden rinnalla nöyryyttä opetellen. Ja sitähän ei voi opetella, ainoastaan näytellä.

     Viimeksi eilen illalla televisiossa Stubb syvä huoli kasvoillaan vakuutti, kuinka jokaisen puoleen tehtävä on ajaa kansakunnanetua. Ei ollut uskottavaa.

     Aikaa vaaleihin on niukasti. Kun kuuntelee ja katselee eduskunnan televisiotunneilla Stubbin unelmaministerien ryhmän esiintymistä, puheet ovat tyhjää täynnä ja senkään esittäminen vakuuttavasti ei näytä onnistuvan.

     Seuraavissa vaaleissa Kokoomuksen asema  pääministeripuolueena  murtuu. Rinne on saanut yhä paremman otteen puolueensa johtamisesta. Kommentoidessaan ministerinä työmarkkina- ja työllisyyskysymyksiä hän on siinä paikka paikoin erinomainen.

perjantai 5. joulukuuta 2014

1265. Väärinkäsityksiin perustuva johtaminen

     Valtionhallinnon ensimmäisessä, viikon kestävässä laskentatoimen seminaarissa suunniteltiin ahkerasti avaruushallitusviraston suoritteita, tehtiin tulosbudjetteja ja suunniteltiin raportteja. Valtiovarainministeriön suunnittelusihteeristön kunnianhimoisella operaatioanalyysillä taottiin oppilaiden päihin, miten tietokoneella voitiin laatia erilasia vaihtoehtolaskelmia.

     Käsitykseni laskentatoimesta poikkesivat valtaosaltaan muiden seminaarilaisten ajatuksista, minkä toin myös esille. Omatekoinen ajatuskulkuni perustui ilmeisesti tietämättömyyteen ja väärinkäsityksiin, mutta se herätti huomiota, ja väittelyni valtiovarainministeriön edustajan kanssa sai hilpeää hyväksyntää ja lisäsi kyseenalaista mainettani.

     Seminaarin jälkeen päällikköni kutsui minut huoneeseensa tiedustellen ja hillitysti sisäänpäin hymyillen seminaarin antia ja sanoi lopuksi, että  minun piti lähteä koulutuskiertueelle vesipiireihin.

     Konsultin muistelmat, Pekka Huttunen, 2012

1264. Periaatteet eivät tuota sähkö

     Eduskunta puolsi tänään ydinvoimalan rakentamista Pyhäjoelle.

     Lähinnä vihreät Ville Niinistön johdolla on vastustanut voimallisesti rakentamista. Niinistö on vedonnut periaatteisiin: yleinen kehityssuunta on siirtyä hajautettuun pieniin uusiutuvia lähteitä käyttäviin bioenergialaitoksiin. V. Niinistö on myös paheksunut Suomen "liittymistä" Putinin helmoihin, mitä kuulemma koko Eurooppa oudoksuu.

     Pro Hanhikivi yhdistyksen puheenjohtaja Hanna Halmeenpää puolestaan sanoi tänään televisiossa pettyneensä erityisesti siihen, että eduskunta ei tehnyt rationaalista päätöstä.

     Näin tärkeässä asiassa kuin ydinvoimalaitoksen rakentamisessa päättäjien tulee käyttää hyväkseen ensisijaisesti kaikki faktat.

     Tämä hetken tiedon mukaan faktoja ovat: Suomen sähkönkulutus on  85-100 terawattituntia vuodessa, tuontisähkön osuus on noin 12 prosenttia, lähivuosina lakkautetaan laitoksia noin 15000 megawatin verran, näköpiirissä ei ole ratkaisuja, jolla tuontisähkö ja lakkautettavat voimalat voidaan korvata ilman uusi ydinvoimaloita , maailmassa on noin 400 toimivaa ydinlaitosta.

     Sähkövajeen korvaamiseksi ei riitä lausunnot, että tehostetaan uusiintuvien lähteiden ja bioenergian käyttöä sekä parannetaan energiatehokkuutta.

     On vaikeaa tietää, mihin perustuen eduskunta teki asiassa päätöksensä. Luultavaa on, että enemmistöllä on käytettävissään faktoja.



1263. Erityisalana rekkivoimistelu

     Jokasyksyinen odotuksen ja huhujen aihe koko kirkonkylässä oli se, millainen opettajakunta mahtoi takoa tietoa oppilaiden päihin, sillä yleensä lähes kaikki opettajat olivat vaihtuneet.

     Eniten minua harmitti voimistelun opettajan vaihtuminen yhtenä vuonna neljä kertaa. Ensimmäinen joutui juoppona heti syksyllä kunnalliskotiin, ja hän tallusteli silloin tällöin kirkon ohi jäätä pitkin ostamaan kemikaalikaupasta partavettä, arkikielellä "Toppahattua".

     Toinen agrologin näköinen herrasmies kävelytti jouluun asti Ouluntietä viisi kilometriä suuntaansa. Kolmas mies oli erikoistunut rekkivoimisteluun.

     Vasta keväällä saimme pätevän opettajan. Huhujen mukaan hän oli kirjoittanut romaanin ”Kuutamouimari”. Hänellä oli sama nimi kuin kyseisen kirjan kirjoittajalla. Myöhemmin huhu osoittautui perättömäksi.

     Konsultin muistelmat, Pekka Huttunen, 2012

1262. Soten voittajat ja häviäjä - epäselvää on

     Muiden muassa Helsingin Sanomat ja Talouselämä on hahmotelleet valaisevia yksityiskohtia sote-ratkaisun yksityiskohdista. Ne auttavat tavallista kansalista muodostaan käsityksen siitä, millainen sote voisi olla kokonaisuutena. Ei tietenkään takuu varmasti loppuun asti yksityiskohdiltaan oikeana, mutta tässä vaiheessa riittävällä varmuudella  kohtuullisen hyvin suuntaa antavana.

     Soten voittajat ja häviäjät luonnollisesti kiinnostavat. Niitä on listattu.

     Kannatta kutenkin huomata ennen, kuin tehdään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, suuri epävarmuus, joka tähän sisältyy.

     Kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen vertailukelpoisia kustannustietoja  ei ole, puhumattakaan yksikkökustannuksista. Tämä siksi, että kunnat kirjaavat eri perustein laskentajärjestelmään nämä tiedot. Kustannus- ja menokäsiteet kunnasta riippuen tulkitaan eritavalla. Jo näistä aiheutuu niin suurta ja  vakavaa hajontaa, koko luokan virheitä, että ei voida puhua edes huonosta vertailukelpoisuudesta, vaan suorastaan viheistä.

     Yhtä vakavaa haittaa aiheuttaa vertailulle palvelujen laadun vaihtelut. Ei edes tiedä varmuudella, miten laatu vaihtelee. Jokin kunta voi laiminlyödä jotkut palvelut käytännössä tyystin.

     Yhä enemmän näyttää sitä, että pitkällä aikavälillä  maksujen kierrättämien kuntien verotuksen kautta ei ole pitävä ratkaisu. Suoraviivaisempi ratkaisu on luotava.  

torstai 4. joulukuuta 2014

1261. Jääkiekon invaasion loppu

     Olin konkreettisesti perustamassa jääkiekkojoukkuetta 1960-luvun alussa Haapajärvellä. Ydin puuhamiehet tekivät laidat, pystyttivät valotolpat ja rakensivat alkeellisen yhteisen pukukopin vieraille ja omille.  Puuhaporukan johtohamoina olivat voimistelun opettajana toimiva yhteiskoulun rehtori ja muutama kunnanvaltuuston jäsen ja eräät vaikuttajahenkilöt.

     Ilmeisesti sama kaava modernisoituna  toimii nytkin. Valtakunnan tasolla jääkiekko on hakeutunut eräiden poliittisen päätöksentekijöiden suosioon, jopa helmoihin. Sama on tapahtunut kuntasektorilla.

     Eli jääkiekkoväki on verkottunut monin eri tavoin sinne, missä se voi saada suoraan rahallista tukea, pelaajia-ainesta, halleja, jääaikaa, valmennusta, koulutusta, jne.

     Saman aikaisesti jääkiekko on menestynyt kansainvälisesti, katsojamäärät ovat kasvaneet, pelaajapalkkiot nousseet, pelaajamiljonäärien määrät lisääntyneet, Eurooppa-sarja on lupaavasti alullaan.

     Tämä kaikki on satanut ja sataa jääkiekon taskuihin. Kuvaavaa on, että pesäpallovaltainen 
Haapajärven Kiilat on perustanut syksyllä 2914 erityisseuran Pesä-Kiekko, 250 lisenssipelaajaa. Tämä kaikki osoittaa, että invaasio on jatkunut tähän päivään saakka.

     Näyttää kuitenkin siltä, että kotimainen kasvu ja laajentumien on saavuttamassa rajansa ja kehityksen painopistee siirtyy laadullisiin tekijöihin, kuten pelaajien turvallisuuteen ja edunvalvontaan, juniorikiekkoilun maksujen alentamiseen jne..

     Invaasio pysähtynee, muta kehitys jatkuu.

     Muilla palloilulajeilla voisi olla jääkiekosta paljon opittavaa.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

1260. Kilpailukykyä

     Kuvaavaa on, että kela korvasi viime vuonna puolella miljardilla eurolla haja-asutusalueen taksimaksuaja. Tämä oli hyvä panostus palveluihin, mutta riippuen laskutavasta, se oli pois kilpailukykyresursseista. 

1258. Rahapaja korkeimmassa hallinto-oikeudessa

     Rahapajan loppuraportin 300 kappaleen painoksesta jaettiin omat raporttinsa kansanedustajille, Suomen pankin johtajille ja valtiovarainministeriön johtaville virkamiehille sekä valtion talouden tarkastusviraston johdolle. Hallintojohtaja huolehti, että pääsimme käsittelemään loppuraporttia korkeimman hallinto-oikeuden juuri remontoidussa pääistuntosalissa. Kuraattori istui ukkotuomarin paikalla.

     Työryhmän jäsenet keskittyivät puolustajan tehtäväänsä omassa ja opponointiryhmän jäsenet omassa aitiossaan. Saliyleisö muodostui muista seminaarilaista ja paikalle kutsutuista vaikuttajista. Demonstraation seurauksena valtivarainministeriön valtiosihteeri erotutti rahapajan talouspäällikön. Rahapaja on myöhemmin toteutettu suurelta osin ryhmän esityksen mukaan samoin kun aluepoliittisen työryhmän esitys elinkeinopiirien ja työvoimapiirien yhdistyessä.

     Seminaarin päätyttyä keväällä aloin taas luennoida ja konsultoida virastoissa. Uudenmaan läänin uusiin tiloissa onnistuin kävelemään päin lasiovea. Kuin merkiksi tulevan työn vaikeuksista otsaani nousi ilkeä, verinen kuhmu, jonka syntyperän jätin selittämättä.

Konsultin muistelmat, Pekka Huttunen, 2012

1257. Guggenheim museon kuusi vaihtoehtoa

Vaihtoehtoja oli todellisuudessa 1700. Tämä hämmästyttävä määrä saatiin aikaan muutamassa kuukaudessa. Se kuvaa hyvin museon tämän hetkistä suunnittelun ja päätöksenteon tilaa, epävarmuutta joka suunnassa.

Käsillä olevan kuuden vaihtoehdon laatijat ovat esittäneet ratkaisunsa vastaamaan hankkeen alustavaa luonnetta periaatteella "katsotan mitä tapahtuu".  Todennäköisesti laatijat ovat käyttäneet melko rankasti hyväkseen" vanhoja pohjia".  Ei ollenkaan huono idea.

Monessa arkkitehtikilpailussa on käynyt niin, että lopputulos ei juuri muistuta alkuperäisä luonnoksia. Jotain piirteitä saattaa pysyä mukana loppuun asti, mutta kokonaisvaikutelma on aivan muuta.

Työn tilaaja painotti televisiossa muutama päivä siten, että museokompleksin on  heijastettava kaupungin sosiaalista mielenlaatua ja henkeä. Tämän vaatimuksen esitetyt vaihtoehdot yhdeltä osin toteuttavat herättämällä taideteoksina tunteita. Millaisia tunteita? Tämä jää kunkin katsojan ja tutustujan vastuulle.

Kokonaisuudessa kilpailu noudattaa ja toteuttaa tämän alan kilpailun perinteitä: ensimmäiset luonnokset ovat mahdollisille rahoittajille tarkoitettuja  keveitä, joustavia ja suhteellisen helppotöisiä mainosversioita. Hintalappuja ei ole. Kaikki on periaatteessa muunneltavissa.

Tämä voi olla epävarmassa ja haasteellisessa toimintaympäristössä paras strategia viedä haketta eteen päin.