Sivut

torstai 26. joulukuuta 2013

505. Peruskoulut eivät saa eriytyä – opettajat avainasemassa

Kesäkuussa 2012 televisiossa esitettiin dokumentti New Yorkin Bronxin kaupungin osan ala-asteen koulusta. Kohteena oli yksi luokka ja sen opettaja. Oppilaita oli kymmenistä eri etisistä ryhmistä. Opettaja oli omaksunut paneutuvan ja  intensiivisen roolin työssään. Hän jopa ääritapauksessa haki oppilaan kouluun, jos tämä ei sinne saapunut. Oppimistulokset olivat loistavia verrattuna muihin lähikouluihin. Ainut opettajan huoli oli oppilaiden  koulumatkat, jossa oppilas kohtasi monenkirjavaa kadun elämän.

Tästä esimerkistä tulee mieleen Suomen peruskoulujärjestelmä. Siinäkin on  tapauksia, jossa opettaja voi hakea oppilaan kotoa kurkistamalla ikkunaan ja koputtamalla herättää nukkuvan lapsen. Meillä ei tarvitse pelätä koulumatkan jengielämää. Automatka voi kylläkin olla pitkä, mutta huolta pidetään.

Nyt kun kouluverkkoa harvennetaan, tällainen kotihuolenpito oppilaista ei ole mahdollista. Mutta onhan meillä Vilmat, kännykät ja netit. Mutta ennen kaikkea. meillä on pätevät opettajat kautta maan. Ei meidän peruskoulu rapaudu kouluverkon harventamiseen, kunhan siinä ei mennä liian pitkälle taloudellisuuden nimissä.

Meidän on pidettävä kynsin hampain kiinni opettajien koulutuksen korkeasta tasosta. Fyysisten infran ohella opettajien ammattitaso ja heidän arvostuksensa ovat ainoita, jotka  takaavat Suomen korkean peruskulutason. Tämä on äärimmäisen tärkeää kahdesta syystä.  Se varmistaa hyvät oppimistulokset  ja vahvistaa tasa-arvoa.

Meillä on jo nyt tarpeeksi tekijöitä,  jotka kasvattavat  alimpien sosiaaliryhmien ihmisten lukumäärää. Jos koulujärjestelmämme päästetään tilaan, joka tuottaa vielä lisää uusia kandidaatteja alimpiin ryhmiin, koko sosiaalinen kerrostumamme vinoutuu hyvin epäedulliseksi hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisen kannalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti