Sivut

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

485. Ihanteellinen sotealue



Ihannetapauksessa sotealue olisi niin suuri, että sen väestöpohjan sotepalvelujen kysyntää voidaan luotettavasti ennakoida tilastollisten indikaattoreiden perusteella. Tähän perusten sotealueilla pitäisi olla määritellyt resurssit ja hoitopolut kriteereineen, joita pitkin julkinen valta sitoutuu  hoitamaan asiakkaita. Hoitopolut täytyisi jakaa osiin, ennakoida niiden määrä, hinnoitella ne ja seurata niiden toteutuneita määriä ja kustannuksia.

Periatteessa asiakas voisi tällöin halunsa muuan  saada palvelunsa yksityiseltä tai julkiselta sektorilta.

Koska julkinen sektori joutuu kuitenkin  rajaamaan sen, millaiseen hoitoon se sitoutuu ja millaisia paveluja se antaa, soten kehittämisen toisessa vaiheessaa on syytä rajata hoito asiakkaan omalle soteaueelle.

Kun kokemusta karttuu, kolmannessa vaiheessa  sotealueen vastuulääkärit voivat antaa maksusitomuksen, joka oikeuttaa asiakasta saamaan julkiselta tai yksityisltä palveluyksiköltä sitomuksessa määritellyn hoidon tiettyyyn hintaan.

Ongelmana on palvelujen määrittely, laatu ja hinnoittelu ja se millaisiin hoitoihin  julkinen sektori missäkin tapauksessa sitoututuu. Tämä on erittäin hankala kysymys.

Tästä syystä soten kehittämisen esimmäisessä vaiheessa tulisi määritellä sotealueet ja suunnitella niille väestömäärään ja rakenteeseen perustuvat budjetit. Myöhemmin vuosien kokemusten perusteella laajennetaisiin vaiheisiin 2 ja 3.

Sotealueen määrittelemisessä on monta vaihtoehtoa. Hankalan kysymyksen muodosta se, miten erityisvastuualueet (erva, 5 kpl) kytketään uudistukseen. Yhtenä vaihtoehtona on, että kukin erva toimii sotejohtajana alueellaan ja isäntäkunnat omillaan. Viimeksi mainitut ostaisivat erityispalvelut erityisvastuualueilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti