Nyt tunnustetaan ja ymmärretään yhä laajemmin, että ulkopuolisella konsultilla on mahdollisuus tuoda lisäarvoa organisaaton kehittämisen ja uusien bisnesaulueiden jäsentämiseen ja löytämiseen. Kaikkea osaamista ei organisaation ei ole järkevää pitää yllä omilla resusseilla. Sitä kannattata ostaa. Konsulttivitsit eläkööt omaa maailmaansa.
Miten konsultiksi tullaan? Kysymykseen ei ole yksinkertaista vastausta. Hyviksi koettuja reittejä on siirtymien koulutus- tai asiantuntiatehtävistä konsultiksi tai sisäisestä asiantuntijasta konsulttiyrittäjäksi. Yleistä on, että konsultti kerää tarvittavaa tietoa palkollisena jossain organisaatiossa, ja kun tietoa ja taitoa on riittaväsäti, hän astuu ulos markkinoille. Asiantuntijan siirtyminen koulutustehtävistä konsultointiin edellyttää yleensa laajaa kokemusta organisaation menestymisen elementistä ja niiden suhteista tai hän on yhden alan ekspertti, jolloin koulustaustalla on tärkeä merkitys. Muutoin konsultin koulutuspohjavoi olla melkein mikä tanhansa, kunhan se vamistaa anlyyttisen ajattelun ja kyvyn omaksua uutta.
Joka tapauksessa osaamimisen karttuminen on hidasta ja vaatii useinmiten samankenkisten asiantuntijoiden läsnäoloa ja kannustamista. Siinä edetään askel askeleelta. Näin varmentaan pitkällä aikavälillä onnistumiset. Epäonnistumiset kuuluvat prosessiin, mutta niistä ei tietenkään saa tulla tavaramerkki. Osaamisvaatimus korotsuttuu enteenkin tapauksissa, joissa tarvitaan ulkopuolisen asiantuntijan luovaa ongelmien ratkaisukykyä tässä- ja nyt-tilanteissa. Strategiset konsultointitoimeksiannot vaativat lähes poikkeuksetta hyvää toimialatuntemusta tai pitkää konsulttiuraa. Niissä eivät riitä yleispätevät ratkaistumallit.
Kommentit
Lähetä kommentti