Helsingin Sanomien HS-RAADIN 2013 kysymykseen, minkä ryhmän rooliin tarvitaan suurin muutos
valtionhallionnon päätösten valmistelussa, eniten vastauksia sai poliitikkojen
ja toiseksi eniten konsulttien rooli. Paul Lillrankin mukaan päätösten
valmistelu politisoituu liian aikaisin. Lasse Männistö kaipaa konsulteilta ja
poliitikoilta parempaa asiantutemusta. Marko Terviön mukaan vaikuttavuusarviot
tehdään mutu-tuntumalla ja Outi Alanko-Kahiluoto vaati konsultteja kuriin.
Kovat ovat konsulttien pätevyysvaatimukset. Ensimmäinen ehto
kuitenkin on, että konsultti on vakuuttava koko prosessin ajan, joka voi kestää
yhdestä päivästä jopa vuoteen. Se taas ei onnistu ilman hyvää ilmaisukykyä ja ennen kaikkea
sisällön hallintaa. Sisältöä ei puolestaan voi hallita ilman hallinnonalan kokemusta,
mikä ongelma pitää ratkaista ja mikä siinä on konsultin rooli ja tehtävä. Tämä
pitää olla kirjallisesti dokumentoitu ennen työn aloittamista.
Tällöin, vaikka hanke politisoituukin, konsultilla on koko
ajan tiedossa, mitä häneltä odotetaan: faktoja, yhteiskunnallisten vaikutusten
arviointia ilman arvottavia painotuksia tai poliittisia kannanottoja. Määritelty
rooli ja tehtävä varmistavat sen, että konsultti pysyy kurissa ( www.konsultinmuistelmat.fi ).
Osa vaikuttavuuden selvittämisestä jää arvioinnin varaan.
Tällöin osaavan ja kokeneen konsultin rooli korostuu erityisesti
päätöksenteossa, koska konsultti tällöin voi tuoda esille verrokkitietoa vastaavista
tilanteista.
Kun poliittisella johdolla on yleensä esikunta ja siinä
saman roolin ja koulutustason henkilöitä kuin konsultilla, pelisäännöt on
tehtävä selviksi. Konsultti on aina ulkopuolinen ja riippumaton. Hän voi toimia
esikunnan apuna tai on yksinomaan tilivelvollinen poliitikkopäättäjälle.
Esikunnan on hyväksyttävä mukisematta myös jälkimmäinen rooli.
Kaleva-lehden päätomittaja Markku Mantilan toteamus, että
lobbarien ja konsulttien myyntivaltteja ovat uskottavuus ja työn korkea laatu, osui naulan kantaan.
Kommentit
Lähetä kommentti