Kari-Pekka Kyrö on saanut Suomen hiihtoliitolta vuonna 2001 elinikäisen toimitsijakiellon ja vuonna 2004 sakkotuomion kärjäoikeudelta. Kari-Pekka Kyrön toimitsijakielto tulee purkaa ei ainoastaan kohtuuttomana vaan myös ihmisoikeuksia loukkaavana. Täyskielto osoittaa myös suhteellisuustajun puuttumista huippu-urheilussa, etenkin hiihdossa. Mitä Suomi häviää, vaikka sillä ei olisi yhtään huippu-urheilijaa?
Länsimainen oikeuskäytäntö lähtee muiden muassa siitä, että pienistä tuomioista
ei voi seurata elinikäisiä seuraamuksia, vaan ihmisille on annettava
mahdollsiuus, juhlallisesti sanottuna, alkaa elämässäsä uudestaan. Nyt Kyröltä
on riistetty eliniäkseen mahdollisuus harjoittaa ammattiaan. Näin ei voi olla.
Tänään TV 1:n Jälkihiki-ohjelmassa Kai Kunnas, Reetta
Meriläinen ja Aki Riihilahti pohtivat Kyrön mahdollisuukisa toimia Suomen hiihtomaajoukkueen
päävalmentajana. He kaikki tyrmäsivät ajatuksen, koska imagotappiot olisivat
suuret ja lähinnä pohjoismaat saisivat
aiheen joko-taas-hokemaan.
Tämä oli mielenkintoista ajatusleikkiä, mutta tässä
tilanteessa Kyrön ammatin harjoittamiseen kuulumatonta, sillä hän ei ole
hakenut paikkaa, vaan todennäköiseti anoo hiihtoliiltota päätöksen toimitsijakiellon
purkamista. Jos hiihtoliitto ei tähän suostu, halutessaan Kyrö voi valittaa
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Hän tulee siellä voittamaan juttunsa.
Jos hän sen jälkeen hakee hiihtomaajoukkueen päävalmentajan
paikkaa, se on eri asia. Silloin joka tapuksessa hän todennäköisesti menee jonkun
muun maan päävalmentajaksi ja näyttäytyy alan kansainvälisillä foorumeilla
vapaana miehenä.
Kommentit
Lähetä kommentti