Sivut

maanantai 25. marraskuuta 2013

450. Poliittisista nimityksistä poliittisiin eroamisiin

Kevan Ailuksen nimittäminen ja eroamien olivat poliittisia tekoja. Edellisen möynsi Ailus itse ja jälkimmäiseen johti Rädyn hätäily. Sipilä sanoi, ettei nimiä Ailuksen tilalle tipu.

Mikko Paateron eroamisvatimus oli poliittinen näytelmä, jossa ministeri Räsänen nerokkaasti lupasi luottamusta  poliliisiylijohtajalle niin kauan, kun tämä on tehtävässään. Paatero perusteli virassa pysymistään yhtä nerokkaasti toteamalla näin voivansa kokoanisvaltaisesti johtaa poliisia.

On jo kauan tiedetty, etteivät räikeimmät poliittiset nimitykset kestäisi korkeimmissa oikeusasteissa, jos niin pitkälle joku pääsisi. Oikeuskanslerit syystä tai toisesta eivät ole jo nimitysvaiheessa asiaan puuttuneet.

Julkisuudessa on esitetty, että poliittiset nimitykset ovat vähentyneet. Jollakin taholla olisi tästä varmaankin esittää tilastoa. Joka tapauksessa ministeriöissä  poliittisten avaustajien määrä on kasvanut jo yli sataan. Ennen pitkään tämä on kestämätöntä kansliapäällikkön johdolla tapahtuvan virkamiesvalmistelun kanssa. Myönteistä kehityksessä on ollut, että nämä poliittisia menettelyjä ymmärtävät henkilöt siityessään muualle yhteiskuntaan tuovat mukanaan kokonaisnäkemystä, miten tärkeät yhteiskunalliset prosessit toimivat.  






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti