Päivi Räsänen sanoi puolueensa piiri
kokouksessa IL:n verkkolehden 16.11 mukaan, että kolmen vuoden välein voi
raiskata ensikertalaisena. Lausuma on ymmärretävä poliittisena retoriikkana ja räikeänä tahallisena väärin ymmärtämiseä. Se kuitenkin
kuvastaa, kuinka kovilla panokissa on julkisuusessa ammuttava tullakseen
kuulluksi. Hän jatkaa vielä epätodesti, että vankeinhoidollisesti katsottuna
ensikertalainen ei ole välttämättä tosielämässä ensikertalainen.
On tunnettua, että eri rikosnimikkeissä on erilaisia
vanhentumisaikoja. Se antaa joustoa ja harkintaa tuomioihin. Vankeinhoidossa
kertaisuus on: yksi häkki yksi kerta. Yleisesti ottaen vanhenemisajat ja
tuomiot eivät ole syntyneet sattumalta, vaan perustuvat harjoitettuun
pitkäjänteiseen kriminaalipolitiikaan ja tilastojen avulla arviotuihin
uusimiriskeihin. Pohjoismainen käytäntö on myös hyväksi havaittu malli. Sen
kokemusten mukaan rangaisten ankaruudella ei juuri ole mitään tekemistä
uusimisen kanssa.
Niihin jotka eivät ole syyllistyneet
rikosiin, rangaisuhalla on ennalta ehkäisevä vaikutus. Tämä on tärkeä havainto.
Rangaistus ei ole kosto, vaan yhteiskuntamoraalin
vaatima hyvitys. Rikosseuraamulaitoksen tuoreen
tilaston mukaan 90 prosenttia alle 21vuotiaista vangeista joutuu toisen
kerran vankilaan. Järjestelmää ei pidä rukata päivän mielipiteiden mukaan.
Pävi Räsäsen lausunnosta henkii
koston vaatimus. Tätä ei pidä hyväksyä, sillä kostamalla katkeroituu sekä
kostaja että kostettava. Kaikkein vähiten kostojan roolii sopii yhteiskunnalle.
Kommentit
Lähetä kommentti