Sivut

maanantai 11. marraskuuta 2013

424. Ekonomi ja runous



Taide on siitä mainio ala, että siitä voi keskutella olematta asiantuntija. Niinpä monella leinee ollut illanistujaisia, joissa on pohdittu eri taiteen alojen luonnetta ja merkitystä iste kullekin.

Ekonomi pitää runoutta suosikki alanaan, koska se on tiivistä, iskevää ja nopeaa, jopa tehokasta. Totta kai se maalailee mieleen jälkikäteen koskettavia näkymiä.

Insinööri huomauttaa ekonomille, että maalaustaide se vasta lyhyttä on. Lopputulos on selvä, sen kun vilkaisee. Mutta kyllä insinöörikin myöntää, että maalaus voi takaraivossa vaikuttaa kauan.  

Humanisti on tietenkin romaanin puolella, sillä se hivuttatuu hitaasti, päämäärättömänä ja parhaimmillan pyvästi nahan alle. Matka voi olla pitkä, välillä harhaan johtava, mutta useimmiten kannattava. Selailumentelmällä siitä ei voi nauttia.

Pappi pitää elokuvaa elämän messuna, jossa voi muilta piilossa kokea raamatullisa hetkiä. Puolitoista tuntia on kuin lyhyt väläys maalliselta matkalta.

Pappia maallisempi veistoksiin ihatunut on kuin tiedemies, joka tutkii partikkelin jokaista soppea. Aika on mitätön tekijä.

Viimeisenä tuleva musiiikin ystävä hyräilee jo etukäteen havittelemaansa kappaletta, päämäärä mielessä. Sinfonian kuuntelijalla ei ole kiire mihinkään.

Tunnettu tosiasia tietenkin  on, ettei taidetta voi määritetllä mitenkään. Ei edes niin, että määritellään ensin kaikki ja muu jäljelle jäävä on taidetta, sillä taidetta voi sisältyä mihin tahansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti