Sitran yliasiamies Mikko Kosonen oli A-studion haastattelussa aiheesta miten Suomi saadaan jaloilleen.
Hän mainitsi toimenpiteinä mm. suuria kysymyksiä käsittelevät foorumit yhteisten näkemysten hiomiseksi. Hän piti tärkeänä, että hallituksen iltakoulua kehitetään ja valtioneuvostonkanslia resurssoidaan, jotta se voi laatia vaihtoehtoisia yhteiskuntapoliittisia linjauksia. Hän korosti myös visioiden ja strategioiden aikaansaamista ohjaamaan kehitystä, poikkihalinnollisen yhteistyön parantamista irti siiloajattelusta, hyvien käytäntöjen soveltamista ja kuntien rahoitusjärjestelmien uusimista
Nyt kun hallitus on päättänyt rakennepaketista, jossa on kymmeniä alakohtia, olisi pikimmin päätettävä yksityiskohtaisesta toteuttamisprotokollasta, sillä järjestään hallituksen vähääkin monimutkaisemmat hankeet ovat kaatuneet toteuttamisesta lipsumiseen.
Herää kysmys, miksi muutoksia ei saada aikaan, vaikka tiedetään mitä pitää muuttaa? Prof. Kassila sanoi haastattelussa kuukausi sitten, että elokuvan heikkouden syynä yleensä aina on huono käsikirjoitus. Onko myös näin rakennepaketissa?
Kassilaa mukaillen rakennepaketin käsikirjoitushan kertoisi, kuka tekee, työn ja työnvaiheiden tulokulmat, missä järjestyksessä ja yhteistyössä pakettin osiot tehdään, milloin, kuka on onnistunut ja kenen pitää petrata ja ennen kaikkea, millaisesta lopputuloksesta veronmaksajat saavat nauttia.
Loppujen lopuksi kyse saattaa olla suomalaisista asenteista?
Aikaansaamisasenne ei voine lähteä muusta kuin kulttuurin vähittäisestä muuttumisesta. Voisiko Suomi lähteä kokeilujen tielle ja kouluttaa otoksen yhdestä nuoresta sukupolvesta totellisiksi toteuttajiksi peruskoulusta lähtien? Silloin pitäisi mm. painottaa suullista ja kirjallista esitystaitoa, väittelyn, kommunikoinnin ja argumentoinnin merkitystä ja sitä, että ihminen pystyy mihin vain hyvään, jos haluaa.
Näin voitaisiin testata löytyykö suomalaisilta globaalin tason aikaansaajia.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti