Kuuntelin ilolla eilen 22.6.2010, se myönnettäköön sattumalta, haastatteluasi päiväntasaohjelmassa. Kiinnostuin siksi, koska olen itsekin joutunut miettimään ja ollut mukana tekemässä uudistukisia aiheissa, joista kerroit käsityksiäsi.
Mieleeni tule kolme näkökulmaa, jotka erottavat sinun johtamistavan eduksesi aiemmista tässä tehtävässä: kokonaisnäkemys (ei ole vain taloushallinnonjärjestelmiä tai tuotantojärjestelmiä, vaan on vain ict olkoon se toiminnan ytimessä tai reunoilla), jalkauttamisen ehdoton vaatimus ja it-johtajalta vaadittava korkea profiili ja rohkeus. Käsityksistä huokui se, että kun ict-järjestelmiä tarkastellaan tarpeeksi syvälle, päädytään yhteiskunnan prosesseihin. Yritin aikoinani rekrytoida VM:ään tällaista johtajaa, mutta en onnistunut. On hyvä, kun nyt on onnistuttu.
Kieku projektin yhteydessä puhuit yhtenäistilipuitteista ja niiden välttämättömyydestä. Näin asia on. Sailas ja kumppanit muistavat 1970-alun sisäisen laskennanjärjestelmän (Punainen kirja), jota ajettiin hallintoon. Olin itse sitä kehittämässä ja kouluttamassa. Siinä oli muistaakseni 11-numeroinen tiliöintikoodi, jota tietenkin vastustettiin. Projektin verovoima laimensi se, että kehittäjien ajatukset olivat liina paljon edellä, mitä tekniikka salli. Raportointijärjestelmä tuli kankea. Kymmeniä kiloja painava raporttipaketti tuotiin kuukauden 8. päivänä viraston portille. josta sitä lähetettiin nipuissa maakuntiin. Yksi raportti saattoi olla 5 m pitkä. Se että TMA perustui tuhansiin momentteihin ja momentti voitti aina sisäisen tilin, oli toinen tekijä, joka laski käyttäjien motivaatiota. Kun näitä esteitä ei enää ole, ei muuta kun antaa palaa!
Tosiasia on tietenkin, että atk-asiat karkasivat 1980 -luvun lopulla kuin lampaat karsinasta ja meni siinä paljon muutakin metsään. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, kuinka suuret paineet hajautukseen oli 70 vuoden rautaisen keskusjohtoisuuden jälkeen. Voi melkein sanoa, että se oli sen ajan kadulletuloa.
Minulta saa lämpimän kannatuksen prosessirekisteri, josta saa tarjottimelta tavaraa. Sain myös sen käsityksen. että valtion konsernijohto määrittää yhtymästandardeja noudatettavaksi ict:ssa koko hallintoon. Se on ehdoton vaatimus.
Kuntasektori on ongelma, mutta 23.6. aamuna Tölli antoi hyvin positiivisia lausuntoja ict:n hyödyntämisestä siellä.
Ainut asia, joka jäi minua askarruttamaan, on SITRA:n rooli yleensä julkisen sektorin kehittämissä. Se palikkahan ei oikeasti kuulu joukkoon. Tietenkin kaikki saatavilla olevat resurssit on käytettävä. Kysymys julkisen sektorin ict:n kehittämisesta tuottavuuden kohottamiseksi on kuitenkin niin valtavan tärkeä, että kaikki keinot on käytettävä ja panostettava myös eri tahojen johto-organisaatoiden koordinaatioon, vaikka niitä onkin ehkä turhan paljon.
Puhuit myös tärkeydestä osallista sosiaaliseen mediaan. Kauppalehden keskustelupalstoilla käsitellään viikoittain julkista sektoria. Minusta näyttää, että siellä ei ole viranomaiskirjoittajia edes nimimerkillä. Voisivatko sinne osallistua tavalla tai toisella myös virkansa puolesta jotkut henkilöt VM:stä ja muista miniteriöistä? Se olisi valtavaa plussaa julkiselle hallinnolle. On siinä tietenkin omat varansa.
Sain näin katsomosta käsin eläkeläisenä erittäin positiivisen ja uskoa valavan kuvan julkisen sektorin ict:n kehittämisestä.
22.6.2010
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti