Hallinnon avoimuus on kadonnut jälkiä jättämättömään hiljaiseen asioiden valmisteluun ja julkisen sektorin tuhansien osakeyhtiöiden suojaan ( HS 24.4.2010).
Samaa tahtia ovat kadonneet myös virastojen pääjohtajien ja johtavien virkamiesten toimialansa kehitysnäkymiä linjaavat oma-aloitteiset puheenvuorot mediassa. Ulkopuolien saa vaikutelman, että heidän on pantu odottelemaan vain parempia aikoja. Ei ole enää tarasteja. Kiinnostavaa olisi kuulla esimerkeiksi ARA:n ja verohallituksen pääjohtajien mielipiteitä toimialansa näkymistä ja maailman menosta.
Vaitonaisuutta lisää vielä kansliapäälliköiden ja ylimpien virkamiesten päällystakkeina hääräävät poliittiset valtiosihteerit toteuttaessaan hallituksen linjausta olla kertomatta keskeneräisistä asioista.
Miten voi ajatellekaan minkäänlaista kansalaisyhteiskuntaa, kun ihmiset ovat julkisen hallinnon toimivuudessa vain median varassa ja lukittu kyselyissään osakeyhtiöiden porttien taakse?
24.4.2010
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti