Sähkö ei ole tavaraa, vaan aineeton hyödyke, jota ei voida varastoida. Tästä alkaakin sähköbisneksen lähes kaikki ongelmat.
Asiakkaidensa kulutuksen turvaamiseksi sähköyhtiöt joutuvat ostamaan etukäteen sähköeriä, joiden hinta sillä hetkellä kun erä tulee kulutukseen voi olla aivan liian korkea sen hetkiseen markkinatilanteeseen verrattuna. Tällöin sähköyhtiö joko koettaa myydä erän toiselle vielä kiperämmässä tilassa olevalle yhtiölle tai kärsii sillä erällä tappion. Kun yhtiöitä on satoja ja eriä tuhansia, syntyy ns. sähkömarkkinat.
Markkinaosapuolia ovat sähköpörssi, joka aitona markkinapaikkana on torso vailla vapaata hinnan määräytymistä, sähköyhtiöt, jota samaan aikaan myyvät ja ostavat pörssistä samaa näkymätöntä tuotetta, kuluttajat, jotka joutuvat sukkuloimaan ns. halvan sähkön perään sinne tänne ja poltiikot, jotka hämmentävät tätä keitosta.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti