Politiikassa on tapana huudella vierestä ja kilpailla suuruudesta, mutta siihen yhtäläisyydet urheilun kanssa loppuvat. Siinä missä urheilijat kannustavat ja ottavat oppia toisistaan, poliitikot mollaavat vastapuolta milloin mistäkin. Tämä luonnonlaki kannattaisi opposition hyödyntää loppuun asti eikä tyytyä moittimaan hallitusta yhdestä virheestä kerrallaan.
Herääkin kysymys, miksei oppositio tee varjobudjettien sijasta järjestelmällistä hallituksen kritiikkiohjelmaa, jossa satunnaiset pikku nalkutukset on koottu ohjelmaksi. Asiasisällön lisäksi se sisältäisi systemaattisien mielikuvien luomisen retorisin ja visuaalisin keinoin. Mielikuvien ja tunnelmien hyväksi käytössä ei ole mitään moitittavaa, sillä niinhän tehdään finanssi- ja osakemaailmassakin.
Kritiikin systematisoinnin puolesta puhuu myös se, että kritiikkiohjelma on huomattavasti helpompi kasata kuin hallitusohjelma, koska siinä pitää käyttää hyväksi vastustajien heikkouksia eikä tarvitse suuremmin miettiä omia vahvuuksiaan.
Yksittäiset nalkutuskohteet koottaisiin ryhmiksi. Yhtenä ideana voisi olla se, että kun kritiikkitilaisuuden saanut henkilö alkaa moittia hallitusta yhdestä virheestä, hän voisi sen sijaan moittia kaikkia ryhmään kuuluvia kohteita, koska hänellä on tähän ohjelman tarjoama tietopohjaa. Tällöin kritiikin teho ja puhujan uskottavuus kasvavat. Ohjelmassa voisi olla myös etukäteen sovitut keinot, paikat, ajankohdat ja henkilöt, joiden avulla kritiikkiä vyörytetään eteenpäin.
Kun hallitus vaihtuu, uusi oppositio tekee oman kritiikkiohjelmassa.
Hyvän esimerkin kritiikin systematisoinnin mahdollisuuksista tarjoaa hallitustahon kommentti kuntasektorin rahoituksen lisäämisestä. Sen mukaan lisärahoitus voitaisiin hoitaa vaatimalla kuntia tehostaman toimintaansa miljardin euron edestä. Opposition olisi pitänyt tarttua tähän hanakasti, sillä vaatimus on samantyyppinen tokaisu, jos valmentaja sanoisi 11 sekunnin 100 metrin juoksijalle, että onhan tässä vielä viikko aikaa harjoitella 10 sekunnin kuntoon.
Kun mukaan luetaan hallituksen ja opposition erimielisyydet puolustusbudjetin lisäämisestä toimeentulotuen maksamiseen, kritiikkikohteista ei ainakaan ole pulaa.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti