Normaalimarkkinoilla kunnat, joissa syntyy runsaasti metsätähteitä, voisivat aivan kilpailukyisesti perustaa pienvoimaloita ja myydä sähköä kuntalaisille omakustannushintaan. Tietenkin yksityisetkin voisivat tehdä samoin, mutteivät omakustannushintaan. Suuryhtiöt kuten Fortum ja Vattenfall ja kumppanit saattaisivat kuitenkin tarjoushinnoillaan ja kampanjoillaan suistaa tällaiset laitokset konkurssiin. Yrittäjäriski on liian suuri. Markkinat eivät toimi.
Toinen asia on malttaisivatko pienvoimalat tyytyä kohtuuteen. Esimerkiksi Helsingin Energia ennen yhtiöittämistä tulouttaa kaupungille kahta kunnallisveroyksikkö vastaavan tulon. Kunnallisvero on tasavero. Jos Helsingin Energia laskisi hintojaan omakustannushintatasolle, suurkuluttajat hyötyisivät, jolloin kyseessä olisikin “progressiivivero“. Toisaalta jo nyt pienkuluttajat maksavat korkeimmat tariffit.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti