Nenonen on saanut kyytiä viimepäivien mediassa. Vakavassa asiassa on myös tragikoomisia piirteitä. Nenonen ikään kuin nyt vastaa tajuaa, että hän ei ole kylliksi tiedottanut eikä tajunnut muutosta vastustavien raivoa. Hän on sentään ollut HUSsin johtaja jo lähes kaksi vuotta. Nytkö hän vasta huomaa, mihin hän on tullut?
Herää kysymys, ovatko Nenonen ja kumppanit vain näennäisesti tiedottaneet eli kutsuneet tai kutsuttaneet porukoita koolle kuulemaan yleisinformaatiota uudistuksesta ja epämääräisiä aikatauluja.
HUSsin kaltaisen organisaation kehittäminen on pitkä ja itse itseään korjaava prosessi, jossa johto ja kehittäjät eivät tarkalleen tiedä, mitä tuleman pitää. Mutta jos kehitysprosessin eri vaiheiden fundeeraukset ja ongelmat kerrotaan koko henkilöstölle, porukka kiinnostuu asiasta ja näkee, että nyt on tosi kysymyksessä. Näin saadaan ideaalitapauksessa syntymään reaaliaikainen kehitystarina, josta on kommunikoida laidasta laitaan.
Tämä on haastava työmuoto, koska siinä johto ja kehittäjät eivät voi fuskata. He jäävät siitä kiinni. Näin on käynyt HUSsin johdolle. Tiedotustilaisuuksissa johdon onkin parempi paljastaa kehittämisongelmat ja epävarmatkin kehityssuunnat, kuin yksityiskohtaisesti osoittaa väärä suunta. Kannattaa huomata, että fiksulla tavalla epätäydellinen on täydellistä mielenkiintoisempaa, mutta sekasorto lamannutta ja aiheuttaa joukkopaon.
Hussin kaltaisessa isossa organisaatioissa kertojia tarvitaan enempi. Jo tästä syytä kehittämisessä pitää olla suuri määrä käytännön ihmisiä edistämässä monen suuntaista kommunikointia, puhumattakaan siitä, että he antavat työlle arvokkaat potilas- ja käyttäjänäkökulmat. Potilaidenkin pitäisi olla mukana kehittämisessä.
On vain ajattelemattomuutta ja ja viitseliäisyyden puutetta, kun kehittämishankkeisiin ei oteta riittävästi käytännön tason henkilöitä mukaan ja eikä siitä käydä ytimiin menevää keskustelua kaikilla organisaatiotasoilla. Tässä totta kai johto joutuu panemaan persoonansa ja arvovaltansa peliin, mutta sitä vartenhan heidät palkattu.
Vielä voidaan kysyä, ymmärsikö Nenosta HUSsin johtajaksi suositellut konsultti ja Nenonen itse, kuinka monipolvinen ja traditiosidonnainen HUS on.
3.10.2008
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti