Kuten Anu Karttunen toteaa, kyse on paljon suuremmasta asiasta, kuin Vanhasen ohjeesta pidättäytyä vastaamasta Gallup kyselyihin. Vanhasen vaikenemislinja on suoraa jatko hänen johtamistavalleen: reagoidaan, kun tarvitaan, ja hiljaisuudessa hyvää tulee.
Hyvääkin tällaisessa linjassa on, mutta huonoa vielä enemmän. Pari esimerkkiä: Suomi ei ole ollut aloitteellinen EU-kehittäjä, vaan lähinnä sivusta seuraaja, eikä Venäjän kaupan ja liikenteen esteiden poistamisessa ole edetty riittävästi.
Suurin ongelma kuitenkin piilee siinä, että ministeri ei ole minkä tahansa organisaation johtotroikan jäsen, vaan maan hallituksen, jonka tehtävänä on luoda hyvinvointia ja turvallisuutta kansalle, ja joka viime kädessä on vastuussa tekemistään äänestäjille. Tässä työssä hallitusta suitsivat muodollisuudet ja protokollat sekä hallitusohjelma, mutta sitä enemmän löytyy hyviä vaihtoehtoja päätöksentekoon, mitä dynaamisempi hallitus on.
Monipuoluehallitukset - lukuisten puolueiden "itsenäiset" ministerit - ovat aina myötävaikuttaneet ministeriöiden haitalliseen sektoroitumiseen ja reviiriajatteluun. Kun tähän lisätään puuttumattomuus toisten asioihin, ministeriöiden hallinnonalojen keskinäinen yksinäisyys vain kasvaa - rajat jyrkkenevät.
Aktiivisuudesta ja tiedottamisesta hallitus voisi ottaa oppia Ahtisaaren Kosovo-projektista
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti